Materiaaliosaamisen ydintä etsimässä

Julkaistu 7 huhtikuun, 2022 , kirjoittanut sakart

Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutus on laaja-alaista, johon sisältyy muun muassa ekologisuutta ja eettisyyttä tukevia sisältöjä, joihin tämä kirjoitus materiaaliosaamisen kautta osaltaan tarttuu. Materiaaliosaamisen merkitys tuodaan varsin vahvasti esille perusopetuksen opetussuunnitelmassa, niin oppiaineen tehtävän, kuin myös tavoitteiden ja sisältöalueiden kohdalla. Materiaaliosaamisen katsotaan hyödyttävän käsityön suunnittelua ja tekemistä sekä kriittistä kuluttamista. Materiaaliosaamista voidaan edistää käsityöprosessin eri vaiheissa: ideoinnissa, suunnittelussa, kokeilussa ja soveltamisessa.

Materiaaliosaamiseen liittyy myös materiaalihankintoihin liittyvät kysymykset: Millaisia materiaaleja opettaja hankkii oppilaidensa käyttöön ja millaiset asiat määrittävät materiaalihankintoja? Materiaalihankintoja tehdessä opettaja joutuu miettimään muun muassa seuraavia tekijöitä: paikallisuus, kotimaisuus, ekologisuus, eettisyys, laatu, turvallisuus ja hinta.

Olemme selvittäneet tutkimuksessamme opettajien käsityksiä alakoulun käsityönopetuksen materiaaliosaamisen ydinaineksesta. Aineisto koostuu käsityönopetuksen parissa työskennelleille tehdystä verkkokyselystä. Kyselyyn haluttiin vastaajiksi käsityötä opettavia tai opettaneita, jotka ovat kiinnostuneita alakoulun materiaaliosaamisen sisällöistä. Kyselyyn saivat vastata siis muutkin opettajat kuin vain alakoulussa käsityötä opettavat. Vastaajista 56 % oli tekstiilityön työtapoja opettavia, 22 % teknisen työn työtapoja opettavia ja 13 % opetti molempia. Tärkeimmiksi ydinsisällöiksi nousivat materiaalien käsityöllinen työstäminen, materiaalien tunnistaminen ja nimeäminen sekä materiaalien ominaisuuksiin tutustuminen ja tutkiminen.

Avoimissa vastauksissa tuli esille ajanpuute käsitellä materiaaliasioita sekä oppilaiden halu mieluummin tehdä kuin tarkastella teoreettisia materiaaliasioita, mikä voidaan nähdä myös materiaaliosaamisen erillisyytenä muusta käsityöllisestä toiminnasta. Parhaimmillaan käsin tekeminen voi luoda perustaa ymmärtää materiaalista maailmaa ja materiaalien merkitystä kestävässä kehityksessä, mutta vaarana voi olla myös, että materiaaliosaaminen jää paitsioon tai pinnalliseksi työskentelyn lomassa. Miten materiaaliosaaminen saadaan selkeämmin mukaan opetukseen ja miten siitä saadaan syvällisempää, on kysymys, johon haluamme jatkossa vielä lisää paneutua.

Yksi näkökulma materiaaliosaamisen kehittämiseen voisi olla materiaalilähtöisen käsityön (vrt. materiaalilähtöinen muotoilu, engl. material driven design) pedagogiikan kehittäminen ja sen tuominen esille vahvemmin yhtenä varteenotettavana toimintamuotona toteuttaa kokonaista käsityötä alakoulussa. Materiaalilähtöisyydellä tarkoitetaan tässä muun muassa sitä, että lähdetään liikkeelle jostain tietystä tai tietyistä materiaaleista, joiden ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin tutustutaan, ja sitä kautta orientoidutaan ja inspiroidutaan käsityötuotteen suunnitteluun. Tällainen materiaalilähtöinen käsityö voisi antaa materiaaliosaamisen kehittymiselle vahvempia mahdollisuuksia, sillä materiaalilähtöisessä työskentelyssä materiaalin ja käsityön tekijän vuorovaikutus korostuu prosessin alusta alkaen. Materiaalilähtöiseen käsityöhön sopii myös materiaalien aistinvaraisten ominaisuuksien mukaan ottaminen opetukseen selkeämmin. Pysähtyminen materiaalien äärelle ei siis tarkoita vain käsitteiden oppimista, vaan myös materiaalien aistimista.

On hyvä muistaa, ettei materiaaliosaaminen ole vain faktoja vaan myös asennekasvatusta ja erilaisia näkökulmia materiaalien ekologisuuteen, eettisyyteen ja kestävään kehitykseen liittyen. Käsityö on hyvä tutkimisen väline materiaalien maailmaan. Käsityön avulla voimme opettaa ja oppia materiaaleista, niiden ominaisuuksista, ekologisuudesta ja eettisyydestä. Kokemukseen perustuva materiaalituntemus luo perustaa materiaalin ja sen lähteen, luonnon kunnioittamiseen, mikä taas luo perustaa kestävälle elämäntavalle ja kehitykselle.

Kuva. Tekstiilijätteen lajittelu Taitolan tekstiilipajassa

Kirjoittajat:
Tarja Kröger ja Virpi Turunen
Yliopistonlehtorit Taitolasta

Lähde:
Kröger, T., & Turunen, V. 2021. Materiaaliosaamisen ydintä etsimässä: Opettajien käsityksiä alakoulun käsityönopetuksen materiaaliosaamisen ydinaineksesta. Ainedidaktiikka 5(1), 85-103. https://doi.org/10.23988/ad.99219

Ainutkertainen opetusharjoittelu kulttuurihankkeessa tarjosi pohdittavaa omalle opettajuudelle

Julkaistu 24 syyskuun, 2021 , kirjoittanut sakart

Vastaa

Pääsin toteuttamaan erityisopettajaopintojeni viimeisen opetusharjoittelun New Cultural Horizons -hankkeessa, jonka tärkeänä tavoitteena on taide- ja kulttuuriharrastusten kehittäminen erityisesti tukea tarvitsevien lasten ja nuorten tarpeisiin. Hankkeessa suunniteltiin ja toteutettiin harrastuspilotteja, jotka olivat avoimia kaikille lapsille inkluusion hengessä.

Kun puhutaan taiteesta ja kulttuurista, oma mielenkiintoni, harrastustaustani ja osaamiseni painottuu vahvasti musiikin alueelle. Hankkeessa suunnittelemani harrastuspilotti olikin kantelekerho, jossa tutustuimme yhteissoittokanteleisiin, harjoittelimme kanteleensoiton alkeita ja toteutimme yhteissoittokanteleilla erilaisia matalan kynnyksen luovia musiikkiharjoituksia. Kantelekerho toteutettiin yhteistyökoulun tiloissa iltapäiväkerhon toiminnan yhteydessä. Osallistujia oli neljä, ja he olivat 12–13-vuotiaita erityisen tuen piiriin kuuluvia oppilaita. Kantelekerho kokoontui kevään 2021 aikana yhteensä viisi kertaa.

Yhteissoittimen jaettu värähtely voimaannuttaa

”Maailmassa on vain kourallinen soittimia, jotka on suunniteltu varta vasten yhdessä soittamiseen. Pohjois-Karjalassa on syntynyt niistä yksi!” (Koistinen 2021.)

Musiikkikasvatuksen kontekstissa perinteiset viisikieliset kanteleet ovat varmasti kaikille tuttuja, ja kanteleensoiton perusteiden harjoittelu onkin juurruttanut asemansa yhdeksi olennaiseksi osa-alueeksi koulujen musiikinopetuksessa. Voin kertoa, että lasten ilmeet osoittivat melkoista hämmästystä, kun kantelekerhossa heitä odotti instrumenttien osalta hieman erilainen näky. Käytössämme oli kaksi Koistisen suunnittelemaa yhteissoittokanteleiden prototyyppiä, joista toinen on tarkoitettu kahdelle soittajalle ja toisen ympärille mahtuu samanaikaisesti peräti neljä soittajaa. Näiden upeiden soitinten saaminen lainaan kerhoa varten oli aivan ainutlaatuinen mahdollisuus, sillä kerhon toteutuksen aikaan ne olivat ensimmäiset ja ainoat koskaan rakennetut kyseistä soitinmallia olevat yksilöt.

Yhteissoittokantele on siinä mielessä erityinen soitin, että yhdessä soitettaessa yksittäisen musisoijan vastuu musiikin kannattelusta pienenee. Toisaalta soittajat ovat yhteisen instrumentin äärellä kasvokkain ja täten myös ainutlaatuisella tavalla vuorovaikutuksessa keskenään. Kantele on soittajalleen myös hyvin armollinen soitin, sillä sen sointiväri on niin kaunis, että varsinaista dissonanssia on vaikea saada aikaan.

Yhteissoittokanteletta on jo tähän päivään mennessä kokeiltu erilaisissa paikoissa ja tarkoituksissa, kuten sairaalakoulussa, kulttuurifestivaaleilla Nevadassa, kaveriporukoiden keskinäisessä jamittelussa sekä ilmaisun apuvälineenä terapiassa. Yhteinen huomio ja viesti näissä tilanteissa on ollut se, että yhteissoittokanteletta pystyy soittamaan kuka tahansa. Soittaminen on todella helppoa ja mukaansatempaavaa, ja myös inhimillisesti tärkeää ja voimaannuttavaa, kun pääsee osaksi musisoivaa ryhmää omista lähtökohdistaan käsin. Koistinen (2021) onkin kuvannut tunnelmaa yhteissoitossa seuraavasti: ”Se tuo ihmiset alkukantaisen voiman, ’musiikillisen leirinuotion’ ääreen, sillä yhteissoittimen jaettu värähtely on jotain, joka koskettaa syvältä ja jättää jälkensä.”

Kuva 1 ja 2. Yhteissoittokanteleita

Lisää tietoa yhteissoittokanteleista löytyy esimerkiksi täältä: https://letsplaytogether.fi/yhteissoittokantele/

Kolme kärpästä yhdellä iskulla

Itselleni tämä harjoittelu antoi enemmän, kuin olisin osannut edes kuvitella. Vielä kahdeksan kuukautta sitten minulla ei ollut aavistustakaan tulevan graduni aiheesta eikä tietoa viimeisestä harjoittelupaikasta. Tiesin, että haluaisin jotenkin saada musiikin alan osaamistani yhdistettyä erityispedagogiikkaan, ja olin pyöritellyt joitain musiikkikasvatukseen liittyviä aiheita mielessäni. Sitten kuulin yhteissoittokanteleista ja pääsin yhtenä päivänä yliopistolle kokeilemaan sellaista itse. Palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen, kun sain hetkeä myöhemmin tietää, että New Cultural Horizons haki harjoittelijoita suunnittelemaan ja toteuttamaan erityislasten harrastuspilotteja. Nyt syksyllä aloitan vihdoin graduseminaarit ja pääsen tutkimaan kantelekerhosta taltioidun videoaineiston perusteella yhteissoiton ympärillä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen kesän tauon jälkeen katsomaan näitä videotallenteita tuorein silmin ja analysoimaan niistä nousevia huomioita.

Koen, että pääsin itse olemaan hyvinkin merkittävässä roolissa, kun sain kokeilla yhteissoittokanteleiden mahdollisuuksia ja toimivuutta käytännössä oman erityisryhmäni kanssa. Olenkin suuresti kiitollinen Hannu Koistisen kanssa tehdystä arvokkaasta yhteistyöstä kantelekerhon suunnittelu- ja toteutusvaiheissa ja siitä, että myös Hannu näki tutkimukseni siinä määrin mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi, että kerhon toteuttaminen oli mahdollista.

Opin olemaan tilanteen aikuinen

Erityisopettajuuteni kehittymisen kannalta tämä harjoittelu oli todellakin opettavainen ja silmiä avaava kokemus. Vastuuta oli aiempiin harjoitteluihin verrattuna huomattavasti enemmän, kun pilotin suunnittelu ja toteutus oli pitkälti itsenäistä työtä. Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot korostuivat pilotin suunnitteluvaiheessa: hanketyössä aktiivinen yhteydenpito eri toimijoihin ja yhteistyökumppaneihin on tärkeää, jotta asiat lähtevät etenemään. Varsinkin korona-ajan pakottamassa etätyössä sormet sauhusivat näppäimistöllä ja sähköposti lauloi välillä myöhään iltaan, jolloin täytyi itse osata rajata oma työaikansa. Yllätyin siitä, kuinka massiivisen osuuden suunnittelutyö lohkaisi työajasta. Tämä on toki ymmärrettävää – täytyyhän hankkeen pystyä perustelemaan rahoittajalleen tekemänsä valinnat ja myös vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin, eikä siihen päästä ilman riittävää ennakkovalmistelua.

Varsinaisissa kerhotapaamisissa saatoin joskus olla ainut aikuinen paikalla, jolloin minun täytyi luottaa omiin ratkaisuihini nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Olin itse suunnitellut kerhon sisällöt, jolloin minulla oli tieto siitä, mitä milloinkin tehdään ja kuinka toiminta etenee. Tilanteissa saatoin kuitenkin huomata, ettei jokin toimi tai aika loppuu kesken, jolloin suunnitelmia piti osata myös joustavasti muuttaa. Jo ensimmäisen kerhotapaamisen jälkeen tein huomion siitä, että yhteissoitto on sen intensiivisyyden vuoksi kognitiivisesti melko kuormittavaa toimintaa, jolloin sopiva tauotus oli tärkeää. Erilaiset leikit, pelit ja lämmittelyharjoitukset kanteleiden äärellä osoittautuivat tällöin hyödyllisiksi ja lisäsivät myös lasten innostusta tekemiseen. Olin toivonut, että pääsisin yhdistämään ja kehittämään omaa asiantuntijuuttani sekä musiikkikasvatuksen että erityispedagogiikan alalla, ja tämä toteutui!

Harjoitteluni aikana kirjoitin reflektoivaa oppimispäiväkirjaa, johon kokosin lopuksi ylös myös hyväksi havaitsemiani käytäntöjä erityislasten ja -nuorten harrastustoiminnassa. Näitä käytäntöjä on mahdollista päästä lukemaan myöhemmin New Cultural Horizons -hankeraportista.

Kirjoittaja:

Lumi Ollila
erityispedagogiikan maisteriopiskelija Itä-Suomen yliopistosta

Lähteet:

Koistinen 2021, #letsplaytogether > Yhteissoittokantele. Osoitteessa: https://letsplaytogether.fi/yhteissoittokantele/. (Luettu 3.8.2021.)

New Cultural Horizons -projekti on Karelia CBC rahoitettu hanke, jota johtaa ja hallinnoi Karjalan koulutuksen kehittämisinstituutti Petroskoissa. Suomessa hanketta toteuttavat yhteistyössä UEF:n Jatkuvan oppimisen keskus ja Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto. (https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/new-cultural-horizons/)

Digierkot pääsivät seikkailemaan virtuaalitodellisuudessa: “Aivan mielettömän hauska kokemus”

Julkaistu 13 huhtikuun, 2021 , kirjoittanut sakart

Vastaa

Marraskuussa moni suomalainen taatusti miettii, kunpa tuon kaamoksen saisi kaikkoamaan sormia napsauttamalla. Kiitos virtuaaliteknologian, pieni todellisuuspako loskaisesta Suomesta on varsin helposti toteutettavissa.

Itä-Suomen yliopiston Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksessa opiskelevat opettajat – eli tuttavallisesti digierkot – pääsivät marraskuussa pienelle virtuaalimatkalle. Palautteesta päätellen kokemus oli monella tapaa positiivinen.

”Aivan mielettömän hauska kokemus. Tämä pitää kokea voidakseen tietää mitä se on!”

”Kokemus oli hyvä ja sellainen, että se on melkein päästävä itse kokemaan. Ainakaan itse en ollut niin innostunut asiasta, kun kuulin siitä työkaverilta. Vasta kun itse pääsi osallistumaan lasien kanssa niin ymmärsi, mitä lisäarvoa tuollainen voi antaa ja mitä mahdollisuuksia se avaa.”

VR-laseilla virtuaalimaailmaan

Loppuvuodesta pidetyllä kontaktijaksolla digierkot saivat mahdollisuuden testata VR-laseja ja hypätä Altspacen virtuaalitodellisuuteen sarjakuvamaisina avatar-hahmoina. Virtuaalimaailmassa digierkot pääsivät tapaamaan toisiaan turvallisesti jopa näin tiukentuneiden koronarajoitusten aikana, eikä turvaväleistäkään tarvinnut VR-ympäristössä huolehtia.

Tapahtumaympäristönä toiminut Altspace on Microsoftin virtuaalisovellus, jonka avulla kuka tahansa voi järjestää virtuaalisen tapahtuman haluamassaan Altspacen virtuaalitilassa. Valittuun tapahtumatilaan – joka voi olla vaikkapa virtuaalinen seminaarisali – voi tuoda myös omia digitaalisia sisältöjä (esim. kuvia). Digierkojen tapahtumaympäristöön oli esimerkiksi tuotu digierkojen kehittämishankkeiden postereita.

” Eka kerta AltSpacessa. Oli oikein sopiva sessio. Jopa voisin sanoa tunteneeni olleen ihan fyysisesti paikan päällä.”

”AltSpace oli mahtava vaikkei laseja ollutkaan. Hienoa oli esitellä posteria ja tavata kurssikavereita.”

”Kokemus oli mielenkiintoinen, oli jopa yllättävän aidon tuntuista. Vuorovaikutteisuus oli mukavaa.”

Osa digierkoista osallistui tapahtumaan tietokoneen ruudun välityksellä. Osa taas etänä kotoaan VR-laseilla. Digierkot, jotka tulivat fyysisesti paikan päälle Itä-Suomen yliopiston SmartRoom-luokkatilaan, osallistuivat tapahtumaan Oculus-merkkisten VR-lasien avulla kouluttajien Sinin ja Satun sekä vierailevana tähtenä paikalle saapuneen digiasiantuntija Silja Penttisen opastuksessa.

Interaktiivinen esittely virtuaalilavalla

Aluksi digierkot saivat hieman tutustua lasien käyttöön sekä Altspacessa toimimiseen. Pienten alkuihmettelyiden jälkeen Silja – tai pikemminkin Siljan avatar – nousi tapahtumaympäristön (virtuaali)lavalle kertomaan työstään Tampereen yliopistossa, yliopistossa meneillään olevasta digitalisaation kehittämishankkeesta sekä uusista rakenteilla olevista VR-oppimisympäristöistä. Puheenvuoron jälkeen digierkot pääsivät tekemään perinteisen posterikävelyn – mutta virtuaalimaailmassa!

Kokemus sai monet digierkot miettimään VR:n mahdollisuuksia varsinkin näin etäopetusaikana, sillä VR tarjoaa mahdollisuuden immersiivisempään vuorovaikutukseen kuin esimerkiksi Teamsin videopalaveri. VR:n etuihin kuuluukin ehdottomasti sen kyky tuoda etätapaamisiin aivan uudenlaista syvyyttä ja läsnäolon tuntua. Omasta avatarista saa kaiken lisäksi virtuaalitodellisuudessa luoda juuri sellaisen kuin itse haluaa hiustyyliä ja kynsilakan väriä myöten. Virtuaalitodellisuudessa ei siis huono hiuspäivä haittaa, vaikka osallistuisi isoon seminaariin tai työpalaveriin!

Paljon hyvää, mutta myös hieman kehitettävää

”Kiva kokemus, vaikka olinkin mukana tietokoneella enkä laseilla. Voisi käyttää opetuksessa ja etäkoulun aikana erityisesti voisi olla tosi kiva tapa mahdollistaa oppilaiden työskentely ryhmissä.”

”Lasit antoivat ainakin minulle ihan uudenlaisen rohkeuden keskusteluihin ja voisin kuvitella, että oppilaille monelle se antaisi sitä myös. Tutustuminen esim. alueen yrityksiin tai ammatteihin tai joku muu vastaava verkostoitumista kehittävä tilaisuus voisi antaa oppilaille rohkeutta kysellä ja ihmetellä asioita.”

Se, mikä hieman tuntui kaihertavan kokemuksen jälkeen, oli lasien käyttömukavuus. Laitteet ovat vielä melko painavat, mutta koska VR-teknologiakin menee muun kehityksen ohella kovaa vauhtia eteenpäin, laseista saadaan toivon mukaan pian ketterämpiä ja kevyempiä.

” Fyysisesti lasit olivat hyvin epämukavat, niska rasittui lasien painosta ja posket kipeytyivät. Käyttömukavuudelle pitäisi siis saada kehitystä, jos meinaisi pidempää miitinkiä niillä harrastaa.”

”Omassa opetuksessa en näe AltSpacea ainakaan ihan pian, koska ei ole mahdollista hankkia laitteistoa ja muutenkin odottelisin, että teknologia kehittyy vielä. Alakoulussa kaikki saisi toimia takuuvarmasti ja selkeästi. Mutta mukava oli kurkata, mitä jo nyt on mahdollista toteuttaa VR:n avulla.”

Myös ”alkusähläys” tuntui pohdituttavan: kuinka VR-laseja voi käyttää luokassa, jossa on esimerkiksi parikymmentä vilkasta oppilasta? Myös käytännön asiat, kuten käyttäjätunnusten tekeminen ja resurssipula mietityttivät.

”Koulukäyttöön siirtymisessä kuluu varmasti vielä aikaa: kalleus, kirjautumishaasteet, ohjeistaminen ja homman saaminen toimivaksi vaatisi MONTA aikuista yhteen sessioon (ainakin jos on useampi oppilas kerrallaan). Jonkinlaisia pieniä kokeiluita voisi koulussakin tietysti helpommin olla, niin kuin niitä nyt jo onkin ainakin joissakin kouluissa.”

”Käytäntöön tuon vieminen vaatisi monta askelta, mutta opettaja ’lasiboksin’ kanssa kiertämään kouluja ja tekemään opettajille + oppilaille näitä elämyksiä niin varmasti tämäkin olisi kouluille jalkautettavissa.”

Innostusta ja visiointia

Monet kuitenkin selvästi innostuivat virtuaaliteknologiasta ja siitä, mitä kaikkea VR mahdollistaa. Kokemus laittoi selvästi inspiraatio- ja ideakelat liikkeelle. Jotkut digierkoista olivatkin VR-teknologiaa jo ehtineet hyödyntää opetuksessaan.

”Viime vuonna suunnittelin lentokenttä/matkustusaiheista pari/ryhmätehtävää VR-laseille: yhdelle lasit päähän, peilaus näytölle ja se, jolla ei ole laseja, opastaa lasit päässä liikkuvaa englanniksi matkakohteeseen.”

”Yrityskylä, joka tuntuu jäävän kohta unholaan rahan vai ties minkä takia, olisi upea järjestää VR-maailmassa, jossa oppilaat voivat aidosti perustaa ja kokeilla yrittämistä. Rahan käyttö muutenkin tuollaisessa täysin keksityssä todellisuudessa olisi huikea kokonaisuus, samoin oppilaskuntien edustajien kokoontuminen tai muu ”isompi” kokous näin korona-aikana – ja miksipä ei muulloinkin.”

Moni digierko jäi varmasti elämyksen jälkeen pohtimaan tätä: jos virtuaalitodellisuudet ovat jo nyt tällaisia – minkälaisia ne mahtavatkaan olla parin vuoden päästä? Sen näkee sitten!

Sitaatit ovat digierkojen kommentteja/palautteita kontaktikerran VR-kokemuksesta.

Opettajille suunnattu Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutus (60 op) alkaa jälleen marraskuussa. Haku koulutukseen aukeaa 17.5.2021. Lue lisää: https://www.uef.fi/fi/jatkuva-oppiminen/oppiminen-ja-opettaminen-digitaalisissa-ymparistoissa-digierko

Kuuntele myös DigiErkon iltakoulu -podcastin DigiErko-koulutusta käsittelevä erikoisjakso: https://open.spotify.com/episode/40iXFlJB6QE30p3Lf5oQnK?si=HB9pG_lYT8SxKV-6COV75g

Kirjoittaja: Reetta Haverinen, Projektitutkija
Kuvat: Satu Piispa-Hakala, Projektitutkija

Haluatko muuttaa maailmaa? Hae opiskelemaan opettajaksi!

Julkaistu 25 maaliskuun, 2021 , kirjoittanut sakart

Vastaa

Kotitalousopettajaksi? Varhaiskasvatuksen opettajaksi? Käsityönopettajaksi? Luokanopettajaksi? Näihin kaikkiin voit hakea yhteishaussa Itä-Suomen yliopistoon Joensuun kampukselle. Tässä muutama näkökulma, miksi voisit harkita hakemista Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutukseen:

Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksissa on paljon ohjattua opetusharjoittelua, opiskelu on käytännönläheistä ja kontaktiopetusta on runsaasti.

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksesta valmistut vaikuttavaan, palkitsevaan ja ratkaisevan tärkeään ammattiin. Ja työtilanne on todella hyvä!

Käsityönopettajakoulutuksen tutkinnossa pääaineena on monimateriaalinen käsityötiede, jossa yhdistyvät sekä kovat että pehmeät materiaalit (aiemmin oli tekninen- ja tekstiilikäsityö erikseen).

OpeArt-suuntautuminen, jolla voit rakentaa itsellesi taito- ja taidepainotteisen luokanopettajakoulutuksen. Tai sivuaineopinnoilla painotus alkukasvatukseen, jolloin saat luokanopettajana erityisosaamista alkuopetukseen.

Kotitalousopettajakoulutuksen sisältöalueita ovat asuminen, ruokatalouden hoito ja kuluttajakasvatus kestävän kehityksen näkökulmaa painottaen. Valmistuneen on mahdollista sijoittua työmarkkinoilla opettajan toimen sijaan myös tutkimus-, hallinto-, neuvonta- ja asiantuntijatehtäviin.

Millaisia kokemuksia Itä-Suomen yliopiston opettajaopiskelijoilla on opintojen aloituksesta?

Kun pohdit, minne hakisit opiskelemaan opettajaksi, Itä-Suomen yliopistoa voi katsoa siitä tulokulmasta, millaisia kokemuksia aiemmin opintonsa aloittaneilla on opintojen aloittamisesta, opiskelukavereihin tutustumisesta ja saadusta alkuohjauksesta. Luokanopettajakoulutuksessa syksyllä 2020 aloittaneilta kysyttiin talvella, mikä on jäänyt mieleen parhaana muistona ensimmäisestä opiskelusyksystä. Seuraavassa kuvassa on muutama muisto.

Miten haetaan?

Opintopolusta olet varmasti jo lukenut, milloin hakuaika on ja miten haetaan. Tiivistetysti: Korkeakoulujen suomenkielisten koulutusten yhteishaun hakuaika on 17.3.2021 – 31.3.2021. Täytä Opintopolussa yksi hakulomake, jolla haet korkeintaan kuuteen eri koulutukseen. Tässä yhteishaussa sinun tulee asettaa koulutukset mieluisuusjärjestykseen hakulomakkeelle siten, että valitset ensimmäiseksi hakutoiveeksi sen koulutuksen, mihin haluat päästä mieluiten. Harkitse järjestys siis huolellisesti.

Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutusten valintamenettely on kaksivaiheinen. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäisessä vaiheessa on joko todistusvalinta tai VAKAVA-koe ja toisessa vaiheessa soveltuvuuskoe. Toiseen vaiheeseen hakijat kutsutaan ensimmäisen vaiheen perusteella. Lopullinen valinta tapahtuu vain soveltuvuuskokeesta saatavien pisteiden perusteella. Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa valinnan ensimmäinen vaihe voi olla aikaisemmat yliopisto-opinnot tai aikaisemmat yliopisto-opinnot, tutkinto ja työkokemus ja käsityönopettajakoulutuksessa valintaan vaikuttaa myös ennakkotehtävä.

Todistusvalinta vai VAKAVA-koe vai molemmat?

Millainen on VAKAVA-koe?

VAKAVA-koe perustuu koetilanteessa jaettavaan aineistoon, eikä siinä ole ennakkoon luettavaa materiaalia. VAKAVA-kokeessa arvioidaan kasvatustieteellisessä koulutuksessa tarvittavia akateemisia opiskelutaitoja ja kokeen tehtävät ovat tyypiltään monivalintatehtäviä. VAKAVA-kokeeseen ei lähetetä erillistä kutsua. VAKAVA-koe järjestetään torstaina 27.5.2021 klo 9–12. Kokeen käytännön järjestelyistä tiedotetaan osoitteessa https://www.uef.fi/fi/valintakokeet-2021.

Mitä opintoja tulee olla aikaisemmat opinnot, ml. avoimen yliopiston opinnot-hakukohteessa?

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen hakukohteessa “Aikaisemmat opinnot, ml. avoimen yliopiston opinnot, Varhaiskasvatuksen opettaja, Joensuu (3 v)” valinnan ensimmäinen vaihe on aiemmat yliopisto-opinnot, joiden perusteella hakijat kutsutaan soveltuvuuskokeeseen. Hakukohteessa valintakelpoisia ovat hakijat, joilla on suoritettuna jokin seuraavista opintokokonaisuuksista:

varhaiskasvatustieteen perusopinnot (25 op) tai
kasvatustieteellisen alan perusopinnot (painotuksena varhaiskasvatus) (25 op) tai
kasvatustieteen perusopinnot (25 op) tai
kasvatustieteellisen alan perusopinnot (25 op) tai
kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen perusopinnot (25 op) tai
erityispedagogiikan perusopinnot (25 op) tai
psykologian perusopinnot (25 op).

Opintojen tulee olla suoritettuna hakuajan päättymiseen mennessä. Kokonaisuus tulee olla suoritettu hyväksytysti ja vähintään arvosanalla hyvä (3/5) enintään 10 vuotta aiemmin (suorituspäivä 31.3.2011 tai myöhemmin).

Mikä ihmeen 1000+?

Varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteen kandidaatti (3 v), Valtakunnallinen monimuotokoulutus (1000+) varhaiskasvatuksen tehtävissä toimiville -hakukohde on varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen uusin hakukohde keväälle 2021. Tässä hakukohteessa hakijalla tulee olla vähintään 9 kuukautta yhtäjaksoista työkokemusta varhaiskasvatuksesta; lastenhoitajan, lastentarhanopettajan, varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen erityisopettajan tehtävässä. Lisäksi hakijalla tulee olla yliopistossa tai avoimessa yliopistossa suoritetut kasvatustieteen/ kasvatustieteiden tai varhaiskasvatustieteen perusopinnot 25 op. Tähän koulutukseen hakeutuvilla tulee myös olla ennen hakuajan päättymistä suoritettuna a) kelpoisuus varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtäviin, b) muu toisen asteen tutkinto sosiaali- ja kasvatusalan koulutuksesta tai c) korkeakoulututkinto. Lopullinen valinta tapahtuu soveltuvuuskokeen perusteella kuten muissakin hakukohteissa.

Tämä monimuotokoulutus onkin suunnattu varhaiskasvatuksessa jo työskenteleville hakijoille. Tässä hakukohteessa hyväksytyt opiskelijat suorittavat opintonsa monimuotoisesti. Koulutuksessa hyödynnetään lähiopetusta, verkko-opetusta ja varhaiskasvatuksessa suoritettavia työelämälähtöisiä tehtäviä. Opiskelijat valmistuvat kasvatustieteen kandidaateiksi ja koulutuksen kesto on noin kaksi ja puoli vuotta. Monimuotokoulutuksen tavoitteena on mahdollistaa opiskelu osin varhaiskasvatustyön ohessa.

Katso tarkemmat valintaperusteet osoitteesta www.opintopolku.fi. Lisätietoja 1000+-hakukohteista löydät myös osoitteesta tuhatplus.fi.

Entäpä soveltuvuuskoe?

Soveltuvuuskokeen menetelmänä on haastattelu. Kokeessa arvioidaan hakijan koulutettavuutta ja edellytyksiä omaksua kasvatusalalla tarvittavia tietoja ja taitoja sekä soveltuvuutta kasvatusalan tehtäviin. Arviointi perustuu moniulotteiseen opettajan osaamisen prosessimalliin (MAP). Lisäksi arvioidaan hakijan sitoutuneisuutta suorittaa tutkinto.

Kukin hakija osallistuu soveltuvuuskokeeseen yhtenä päivänä (16.–18.6.2021 välisenä aikana). Soveltuvuuskoe järjestetään etäkokeena Zoom-järjestelmässä. Saat viimeistään 9.6.2021 sähköpostitse kutsun, jossa kerrotaan tarkemmat ohjeet sekä tieto koeajastasi. Koeaika ilmoitetaan kutsun yhteydessä. Koeaikaa ei voi vaihtaa, joten nuo päivämäärät on hyvä merkitä kalenteriin jo hyvissä ajoin.

Mikäli haet useampaan opettajankoulutukseen valintayhteistyössä mukana oleviin yliopistoihin, sinun tarvitsee käydä soveltuvuuskoe vain yhden kerran! Valtakunnallisessa valintayhteistyössä ovat mukana Helsingin, Itä-Suomen (Joensuun kampus), Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun (Turun ja Rauman yksiköt) yliopistot. Kokeen pistemäärä otetaan huomioon kaikkien niiden hakukohteiden opiskelijavalinnassa, joihin olet hakenut ja joiden soveltuvuuskokeeseen olet tullut kutsutuksi. Soveltuvuuskokeen suoritat siinä yliopistossa, joka on hakuprioriteeteissasi korkeimmalla ja jonka soveltuvuuskokeeseen olet saanut kutsun.

Jos haet käsityönopettajakoulutukseen (monimateriaalinen käsityö), soveltuvuuskokeeseen liittyy lisäksi ennakkotehtävä. Ennakkotehtävässä arvioidaan käsityöhön liittyvää ajattelua ja osaamista. Ohjeet ennakkotehtävän tekemiseen löytyvät 1.4.2021 alkaen kasvatusalan valintayhteistyön verkkosivuilta, joten muistathan käydä lukemassa ohjeistuksen hyvissä ajoin ennen soveltuvuuskoetta!

Tieto opiskelupaikasta

Yhteishaun valintojen osalta tulokset ilmoitetaan hakijoille viimeistään 9.7.2021. Kun kaikki valinnan tulokset on julkaistu valtakunnallisesti, saat sähköpostiisi viestin, josta pääset tuloskirjeeseen. Kirjeessä kerrotaan sen hetkinen valintamenestyksesi kaikkien hakukohteidesi osalta ja mahdollinen varasijatilanteesi eri koulutuksissa. Jos tulet hyväksytyksi, sinun tulee ehdottomasti muistaa ottaa tarjottu opiskelupaikka vastaan aloittaaksesi opintosi!

Mikäli saat opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistoon johonkin opettajankoulutukseen, voit jo kesän aikana olla yhteydessä vertaistuutoreihin, joiden yhteystiedot löydät heinäkuun alussa oman koulutuksesi uuden opiskelijan SmartStart -oppaasta. Vertaistuutorit, jotka ovat saman koulutusalan vanhempia opiskelijoita, auttavat sinua tutustumaan uusiin opiskelukavereihisi, opastavat sinut opintojesi alkuun sekä tutustuttavat yliopistoon ja Joensuuhun. Yliopisto-opiskeluun orientoitumisessa sinua auttaa myös uuden opiskelijan materiaali, joka julkaistaan kesällä Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla. Lisäksi me yliopistossa työskentelevät amanuenssit olemme täällä opiskelijoita varten ja ohjaamme opintojen alkuun.

Tervetuloa hakemaan Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksiin!

Kirjoittajat:
amanuenssit Marjo Pohjonen, Anne Pitkänen, Anne Loikkanen ja Emma Hahl

Lisätietoja:

https://www.uef.fi/fi/opiskelu

https://opintopolku.fi/

https://blogs.uef.fi/ueflahettilaat/

Työelämäharjoittelu Balkanin helmessä Kosovossa

Julkaistu 3 kesäkuun, 2020 , kirjoittanut sakart

Vastaa

Hyppäsin tuntemattomaan, kun syyskuussa 2019 päätin H4-infoluennon jälkeen lähteä kahdeksi kuukaudeksi Kosovon suomalaiseen kouluun suorittamaan viimeisen opeharjoittelun tammi–helmikuussa 2020. Jännitys tuntemattomasta iski vasta lentokentällä, mutta onneksi samalla lennolla tulivat joululomilta lähes kaikki koulun suomalaiset opettajat ja he ottivatkin meidät harjoittelijat saman tien siipiensä suojaan.

Näkymä asuntoni ikkunasta Pristinan keskustaan.

Opetusta englanniksi

Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus onkin tehnyt vieraassa maassa asumisesta ja vieraassa kulttuurissa työskentelystä tavattoman helppoa ja mukavaa. Toki tiettyjä shokkeja on tullut, mutta nekin ovat pääasiassa olleet mukavia. Esimerkkinä voisi mainita päiväkodin ja alakoulun lapset, jotka saattavat tulla haalaamaan täysin yllättäen ruokalassa tuntematontakin koulun aikuista (eli minua).

Koulu itsessään on oppilasmäärältään vielä melko pieni, n. 150 oppilasta, ja luokka-asteita löytyy päiväkodista aina lukioon asti, eli opetusryhmät ovat pieniä (välillä kyllä todella meluisia). Opetuskielenä on englanti, ja opetussuunnitelmana toimii Suomen OPS. Koska OPS:n sisältö oli tuttu, opettaminen oli melko tuttua, mutta uusia haasteita toi erilainen kulttuuri. Kosovossa on totuttu hyvin opettajalähtöiseen oppimiseen, joten oli mahtavaa nähdä, miten erilaiset oppilaslähtöiset oppimistavat alkavat pikkuhiljaa juurtua paikalliseen opetukseen.

Koulun biologian- ja kemianluokka.

Pubivisaa ja reisseilua

Vapaa-ajan saa täällä kulumaan kaupunkiin tutustumalla, ja kun kaupunki on tullut tutuksi, voi viikonloppuisin ottaa linja-autoasemalta bussin johonkin lähistön kaupungeista ja viettää päivän siellä. Kävin myös paikallisella salilla ja aina torstaisin osallistuin Beergardenin pubivisaan, jota täytyy suositella kaikille kaupungissa käyville. Baarin omistaja on skotlantilainen, ja ensimmäinen haaste on vahvan skottiaksentin ymmärtäminen, jotta voi yrittää keksiä vastauksen itse kysymykseen.

Tämä kuva on yhdeltä viikonloppuretkeltä, jolloin kävimme Pejessä ja Istokissa. Talvisesta maisemasta huolimatta auringossa tarkeni pelkällä t-paidalla!

Kansainvälinen syke

Kaupungista löytyy myös runsaasti kulttuuritarjontaa sitä janoaville. Etnografinen museo on vierailun arvoinen paikka, ja erilaisia keikkoja sekä viininmaisteluiltoja järjestetään kuukausittain. Itse keskityin enimmäkseen kaupungin ravintoloiden ja baarien tason selvittämiseen (usein korkeaa laatua ja matalia hintoja). Kannattaa etsiä Babaghanoush-niminen ravintola, sillä se taitaa olla kaupungin ainoa, joka tarjoaa ainoastaan kasvis- ja vegaaniruokaa. Muuten en ravintoloita ala neuvomaan, mutta Tripadvisorin vinkit olivat luotettavia.

Pristinassa on myös eri maiden lähetystöjä, ja YK:lla on toimintaa maassa. Tämä tarkoittaa aika tiivistä kansainvälisten korkeakouluharjoittelijoiden porukkaa, johon me opeharjoittelijat pääsimme tutustumaan koulun opettajien välityksellä. Kansainvälisyys onkin erinomainen sana kuvaamaan Pristinaa, ja tämä harjoittelu mahdollisti tutustumisen useisiin erilaisiin kulttuureihin ja mahtaviin ihmisiin!

Tietenkin pariin kuukauteen mahtui myös vähemmän hohdokkaita kokemuksia, ja niistä ehdottomasti ikävin on Pristinan talven todella huono ilmanlaatu. Onneksi mukaan mahtuu parempiakin päiviä, ja viikonloppuretket muualle Kosovoon antavat tilaa hengittää.

Vasemmalla ilmanlaadun suhteen huono(in) päivä ja oikealla hyvä päivä.

Nyt kun kirjoittelen näitä viimeisiä rivejä, on päällimmäisenä tunteena kiitollisuus kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka ovat auttaneet täällä ja joihin olen saanut tutustua. Erityisen iso kiitos Benille, Lauralle, Marille ja Sarille kaikesta avusta. Toisena tunteena on haikeus, sillä lähtö on väistämättömästi edessä. Kaksi kuukautta on lyhyt aika elää ja työskennellä vieraassa maassa ja kulttuurissa, mutta siihen mahtuu onneksi käsittämätön määrä uusia kokemuksia ja upeita ihmisiä! Ulkomailla työskentely ja eläminen antoivat minulle runsaasti itsevarmuutta sekä varmuuden siitä, että tilanteessa kuin tilanteessa pärjää. Jos sinulle tulee mahdollisuus lähteä työelämäharjoitteluun ulkomaille, lähde ihmeessä. Jännittäminen on ihan okei, kunhan lähtee!

Teksti ja kuvat:
Ville Backlund
Tuleva opettaja

Musiikkivideoita kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden taidekasvatusprojektina (osa 2)

Julkaistu 27 toukokuun, 2020 , kirjoittanut sakart

Vastaa

“… JA KAMERA KÄY!”

Näin huudettiin Joensuun kävelykadulla, minne oli kerääntynyt sekalainen sakki opiskelijoita videokameran ja valkoisten maskien kanssa. Sateinen sää ja tuuli eivät haitanneet menoa, ja musiikkivideo alkoi valmistua hyvässä tunnelmassa.

Opettajaopiskelijana voi odottaa opintojen olevan hyvin monipuolisia, ja pedagogiset opinnot tarjoavatkin monenlaisia itseilmaisun keinoja. Tämän vuoden sivuaineopintoni ovat kuitenkin ylittäneet omat odotukseni siitä, miten eri tavoin opettajaopintoja voi suorittaa. Keväällä 2020 pääsimme toteuttamaan oman musavideon yhteistyössä kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden kanssa.

kamera käy

Tehtävänanto salli meille vapaat kädet alusta asti suunnitella ja tuottaa itse ryhmässä kappale ja siihen sopiva musiikkivideo. Projektin aiheena oli “pakotie”. Haastetta ja hommaa siis riitti! Jännitti myös, kuinka eri sivuaineiden yhteistyö samassa ryhmässä onnistuisi. Ilman opettajien innokkuutta ja rohkaisua en välttämättä olisi tällaiseen projektiin uskaltanut koskea pitkällä tikullakaan.

Aloitimme projektin ideoimalla kappaleen ja videon teemoja yhdessä opiskelijaryhmän kesken. Etuna oli, että ryhmämme muodostui hyvin erilaisista opiskelijoista. Työnjako tehtiin ennen projektin aloittamista ja kaikki saivat omat vastuualueensa. Näin musavideo valmistui nopeasti ja aikataulussa. Pääsin kirjoittamaan videon käsikirjoitusta ja osallistumaan kuvauksiin. Muut ryhmäläiset tekivät mm. kappaleen tuottamista, sanoitusten kirjoittamista, kuvausta ja videon leikkaamista. Jokaisessa työssä oli rutkasti tekemistä, ja kaikkien panostus oli projektin onnistumisen kannalta erittäin tärkeää.

Monen viikon työskentelyn jälkeen projekti huipentui kokoontumiseen, jossa katsoimme työmme tulokset. Jännitys luokassa oli käsin kosketeltavaa, kun toiselle ryhmälle oli täysi mysteeri, mitä toiset olivat tehneet. Aplodien jälkeen tuntui, että yksi sivuaineopintojen palkitsevimmista tehtävistä oli valmis!

Tämä projekti, vaikka olikin todella hauska, oli myös oikeasti hyödyllinen opettajaopintojen kannalta. Nykypäivänä puhutaan paljon ilmiöpohjaisesta oppimisesta ja oppilaiden ohjaamisesta itsenäiseen ja tutkivaan työskentelyyn, mutta tätä voi olla hankalaa toteuttaa, ellei itse ole ikinä päässyt testaamaan mitään vastaavaa. Tällainen projekti on todennäköisesti monen opettajan työkalupakissa tulevaisuudessa. Monet tulevaisuuden opettajat myös työskentelevät yhteisopettajuuden periaatteella erilaisten kollegojen kanssa. Varsinkin taito- ja taideaineiden opetuksessa opettajien yhteistyö tulee kantamaan hedelmää. Tästä näkökulmasta oli hienoa, että me opiskelijat pääsimme tutustumaan projektissa myös uuden teknologian hyödyntämiseen niin videotuotannossa kuin myös musiikin tekemisessä.

Kirjoittaja

Suvi Häkli
kuvataiteen sivuaineopiskelija, luokanopettajaopiskelija

Linkki musavideoon: https://studentuef-my.sharepoint.com/:v:/g/personal/mrantaka_uef_fi/Ea5uBabZ8-RPjfIeL9ClZsoBkyH7XjO7PKFUUxbM2fTxPA?e=tI8xgX

Kuva: www.pixabay.com

Musiikkivideoita kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden taidekasvatusprojektina (osa 1)

Julkaistu 27 toukokuun, 2020 , kirjoittanut sakart

Vastaa

”HILJAISUUS! KUVAAJA …”

Alkuvuodesta 2020 toteutimme kuvataiteen sekä musiikin sivuaineen opiskelijoiden kanssa yhteisen musiikkivideoprojektin. Projekti lähti liikkeelle yhteisellä ideoinnilla, ja teemanamme oli pakotie. Ideoinnin pohjalta musiikin opiskelijat lähtivät rakentamaan tarinaa laulunsa taustalle ja kuvataiteen opiskelijat alkoivat pohtia visuaalisen toteutuksen mahdollisuuksia.

Tarinan taustalle syntyi ajatus sosiaalisen median vääristämästä ihmiskuvasta: näytämme vain parhaan puolemme, vaikka todellisuus olisikin ihan jotain muuta. Sosiaalinen media on ikään kuin pakotie omasta tylsästä elämästämme. Laulun sanoitus sekä melodia ovat musiikin opiskelijoiden käsialaa.

Kun sanoitus alkoi muodostua, kokoonnuimme yhdessä pohtimaan, millaisia toiveita itse kullakin on visuaalisen toteutuksen suhteen. Valitettavasti jokaisen aika oli niin rajallista, että poikkitieteellinen kokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi. Tämä projekti antoi silti paljon uusia näkökulmia omaan työskentelyyni kuvataiteilijana, vaikka musiikillinen tietämys jäi suppeaksi. Eniten oppi siitä, kuinka yhdistää kuvaa ja musiikkia niin, että ne kulkevat sujuvasti käsi kädessä.

Kuvataiteen opiskelijat tekivät yhteisen ideoinnin pohjalta kuvakäsikirjoituksen ja alkoivat kuvata materiaalia videota varten. Videota kuvattiin useana päivänä eikä kommelluksilta vältytty. Poistetut kohtaukset ja ”behind the scenes” -materiaali todistavat, että pokka ei ihan aina pitänyt. Lopuksi vielä editoimme sekä varsinaisen musiikkivideon että making of -videon. Lopputulos on musiikkinsa ja visuaalisen ilmeensä ansiota pelkkää timanttia!

Yhteistyö projektin aikana oli sujuvaa ja antoisaa. Suosittelen tämän kaltaisen projektin kokeilua ihan kaikille myös koulumaailmassa. Poikkitieteellinen tai oppiainerajoja ylittävä oppiminen on nykypäivää, ja tässä on erittäin oiva tapa kokeilla sellaista!

Kirjoittaja

Emmi Uusitalo
kuvataiteen sivuaineopiskelija, erityisluokanopettaja ja erityisopettajan koulutus.

Linkki musavideoon:

https://studentuef-my.sharepoint.com/:v:/g/personal/mrantaka_uef_fi/Ea5DfpKms4JKqcYYBtCY9FcBrkXcRNNuwRDT1AUE2p54qw?e=GDc5BR

Testissä monialainen opettajuus

Julkaistu 30 maaliskuun, 2020 , kirjoittanut sakart

Vastaa

Aineenopettajiksi opiskeleville kuuluu useita pedagogisten opintojen opintojaksoja, joista yksi on nimeltään ”Monialainen opettajuus”. Opintojaksolla työskennellään oppiainerajat ylittävissä pienryhmissä. Biologian, maantiedon ja terveystiedon sekä fysiikan ja kemian yhdistetyssä harjoitusryhmässä toteutettiin omavalintaisia ja jokseenkin omaperäisiä opetustempauksia. Tässä blogitekstissä kerrotaan opiskelijoiden ajatuksia opintojaksosta ja heidän toteuttamistaan opetusideoista.

Kuva 1. Opiskelijat kokoamassa post it -lapuilla arviointia opetuksesta

Luonnontieteiden harjoitusryhmässä opettajaopiskelijat pääsivät toteuttamaan projektia yhdessä eri pääaineopiskelijoiden kanssa. Projektin tavoitteena oli luoda tieto- ja viestintäteknologiaa (TVT) hyödyntävä ja oppiainerajoja ylittävä kokonaisuus – luonnollisesti yhteisopettajuuden hengessä.

Osa pienryhmistä toteutti projektinsa yläkoulussa, ja he olivat valmistelleet oppitunneille kokonaisuuden tietystä teemasta. Teemoina olivat esimerkiksi energia, hermosto ja hormonit sekä suomen kalalajit. Eri tunneilla hyödynnettiin esimerkiksi VR-laseja, Nanome- ja Adobe Sparks -ohjelmistoa sekä oppilaiden tablet-tietokoneita. Tableteilla etsittiin tietoa, ratkottiin tehtäviä, luotiin videoita ja tehtiin muistiinpanoja. TVT:tä pyrittiin hyödyntämään monipuolisesti oppimista tukevilla tavoilla.

VR-lasien ja niiden hyödyntävien ohjelmien käytöstä opiskelijoille jäi pääosin positiivisia kokemuksia. Toteutusten perusteella he oppivat paljon uutta VR-teknologian hyödyntämisestä ja sen mahdollisuuksista oppitunneilla. Uusia mahdollisuuksia nähtiin muun muassa oppiaineiden yhdistämisessä, oppilaiden motivoimisessa sekä vaikeasti hahmotettavien asioiden käsittelyssä. Osallistujat kokivatkin VR-lasit ja ohjelmat pääosin innostavina ja kiinnostavina. Esimerkiksi yhdessä toteutuksessa tarkasteltiin virtuaalitodellisuudessa kofeiinin rakennetta ja muodostettiin insuliinimolekyyli sen osasista. Monessa toteutuksessa oli onnistuttu hyödyntämään oppilaiden tabletteja ja muuta tekniikkaa mielekkäästi, ja erään osallistujan palaute kuuluikin:

“Yleensä kun käytetään laitteita oppitunneilla, se ei sulaudu opetukseen vaan on semmosta väkisin laitteiden lisäämistä opetukseen, mutta nyt se toimi.”

Haasteiltakaan ei kuitenkaan vältytty. Tekniset ongelmat ja ohjelmien käytön opettelu veivät aikaa, ja välillä jouduttiin muuttamaan suunnitelmia lennosta. Vaikutti kuitenkin siltä, että vaivannäkö kannatti.

Kaksi ryhmää taas järjesti pop up -tapahtumat, joista toisessa mm. kyseltiin, millaisia kokemuksia osallistujilla oli TVT:n käytöstä ja toisessa oli mahdollisuus kokeilla VR- ja AR-laseja. Erilaisten ihmisten kohtaaminen jäi positiivisesti mieleen, vaikka välillä heitä sai houkutella kojuun. Monet osallistujista olivat kiinnostuneita käytettävästä tekniikasta ja toivoivat, että niitä hyödynnettäisiin enemmän opetuksessa.

Kuva 2. Rantakylän maantiedon ja biologian lehtori Mari Hakanen testaamassa VR-laseja yhdessä oppilaiden kanssa.

Kaikille ryhmille oli yhteistä se, että yhteisopettajuudesta saatiin positiivisia kokemuksia. Opiskelijat näkivät sen mahdollisuudet sekä työelämän helpottamisessa että eheyttävien kokonaisuuksien toteuttamisessa. Haasteina nähtiin aikataulujen sovittaminen ja resurssien organisointi. Opiskelijat kokivat saaneensa opintojaksolta lisää eväitä työelämään ja intoa tarttua tekniikan ja yhteisopettajuuden uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Kirjoittajat:

Petteri Mali, opintojaksolla mukana ollut aineenopettajaopiskelija
Ville Tahvanainen, yliopisto-opettaja, luonnontieteiden pedagogiikka
Kari Sormunen, vanhempi yliopistonlehtori, luonnontieteiden pedagogiikka

kuvat
Ville Tahvanainen

Miten olisi hakeminen opettajankoulutukseen?

Julkaistu 24 maaliskuun, 2020 , kirjoittanut sakart

Vastaa

Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksissa on paljon ohjattua opetusharjoittelua, opiskelu on käytännönläheistä ja kontaktiopetusta on runsaasti.

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksesta valmistut vaikuttavaan, palkitsevaan ja ratkaisevan tärkeään ammattiin. Ja työtilanne on todella hyvä!

Käsityönopettajakoulutuksen tutkinnossa yhdistyvät sekä kovat että pehmeät materiaalit (aiemmin oli tekninen ja tekstiilikäsityö erikseen).

Kestävän kehityksen näkökulma painottuu kotitalousopettajakoulutuksen opinnoissa. Valmistuneena on mahdollisuus sijoittua työmarkkinoilla myös tutkimus-, hallinto-, neuvonta- ja asiantuntijatehtäviin.

Miten haetaan?

Opintopolusta olet varmasti jo lukenut, milloin hakuaika on ja miten haetaan. Tiivistetysti: Yliopistojen suomenkielisten koulutusten yhteishaun hakuaika on 18.3.−1.4.2020. Täytä Opintopolussa yksi hakulomake, jolla haet korkeintaan kuuteen eri koulutukseen. Tässä yhteishaussa sinun tulee asettaa koulutukset mieluisuusjärjestykseen hakulomakkeelle siten, että valitset ensimmäiseksi hakutoiveeksi sen koulutuksen, mihin haluat päästä mieluiten. Harkitse järjestys siis huolellisesti.

Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutusten valintamenettely on kaksivaiheinen. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäisessä vaiheessa on joko todistusvalinta tai VAKAVA-koe ja toisessa vaiheessa soveltuvuuskoe. Toiseen vaiheeseen hakijat kutsutaan ensimmäisen vaiheen perusteella. Lopullinen valinta tapahtuu vain soveltuvuuskokeesta saatavien pisteiden perusteella. Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa valinnan ensimmäinen vaihe voi olla aikaisemmat yliopisto-opinnot, ja käsityönopettajakoulutuksessa valintaan vaikuttaa myös ennakkotehtävä.

Todistusvalinta vai VAKAVA-koe vai molemmat?

Todistusvalinta tarkoittaa Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksissa, että 60 % soveltuvuuskokeeseen kutsuttavista kutsutaan soveltuvuuskokeeseen ylioppilastutkinnosta tai siihen rinnastettavista tutkinnoista (IB, EB, RP/DIA) saatavien pisteiden mukaisessa paremmuusjärjestyksessä. Tämän jälkeen 40 % soveltuvuuskokeeseen kutsuttavista kutsutaan soveltuvuuskokeeseen VAKAVA-kokeesta saatavien pisteiden mukaisessa paremmuusjärjestyksessä. Todistusvalinta on opettajankoulutuksissa tänä keväänä ensimmäistä kertaa, joten etukäteen ei ole mahdollista arvioida, millaisilla ylioppilastutkinnon arvosanoilla pääsee soveltuvuuskokeeseen. Mikäli tiedossa on, että ylioppilaskirjoitukset ovat menneet erinomaisesti, silloin todennäköisesti pääsee toiseen vaiheeseen todistusvalinnan kautta, mutta muussa tapauksessa kannattaa ehdottomasti osallistua VAKAVA-kokeeseen. Kevään ylioppilaskokeiden tuloksethan eivät ehdi tulla ennen VAKAVA-koetta.

Millainen on VAKAVA-koe?

Tälle keväälle myös VAKAVA-koe on uudistunut. VAKAVA-kokeeseen ei ole enää ennakkoon luettavaa materiaalia, vaan VAKAVA-koe perustuu koetilanteessa jaettavaan aineistoon. Kokeessa arvioidaan kasvatustieteellisessä koulutuksessa tarvittavia akateemisia opiskelutaitoja. Tämän lisäksi etukäteen on tiedossa, että VAKAVA-kokeen tehtävät ovat tyypiltään monivalintatehtäviä. Vastaukset merkitään optisesti luettavalle lomakkeelle.

Mitä opintoja tulee olla suoritettuna “Muut reitit yliopistoon” -hakukohteessa?

Varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen hakukohteessa “Varhaiskasvatuksen opettaja, Joensuu, Muut reitit yliopistoon (3 v)” valinnan ensimmäinen vaihe on aiemmat yliopisto-opinnot, joiden perusteella hakijat kutsutaan soveltuvuuskokeeseen. Hakukohteessa valintakelpoisia ovat hakijat, joilla on suoritettuna jokin seuraavista opintokokonaisuuksista:

varhaiskasvatustieteen perusopinnot (25 op) tai
kasvatustieteellisen alan perusopinnot (painotuksena varhaiskasvatus) (25 op) tai
kasvatustieteen perusopinnot (25 op) tai
kasvatustieteellisen alan perusopinnot (25 op) tai
kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen perusopinnot (25 op) tai
erityispedagogiikan perusopinnot (25 op) tai
psykologian perusopinnot (25 op).

Entäpä soveltuvuuskoe?

Soveltuvuuskokeen menetelmänä on haastattelu. Kokeessa arvioidaan hakijan koulutettavuutta ja edellytyksiä omaksua kasvatusalalla tarvittavia tietoja ja taitoja sekä soveltuvuutta kasvatusalan työtehtäviin. Arviointi perustuu moniulotteiseen opettajan osaamisen prosessimalliin (MAP). Lisäksi arvioidaan hakijan sitoutuneisuutta suorittaa tutkinto. Kokeessa on viisi arvioitavaa osa-aluetta.

Kukin hakija osallistuu soveltuvuuskokeeseen yhtenä päivänä (9.-11.6.2020). Koepäivä ilmoitetaan koekutsun yhteydessä. Koepäivää ei voi vaihtaa, joten nuo päivämäärät on hyvä merkitä kalenteriin jo hyvissä ajoin. (HUOM! Korona-tilanteen vaikutuksista kokeisiin informoidaan lähempänä).

Jos haet käsityönopettajakoulutukseen (monimateriaalinen käsityö), soveltuvuuskokeeseen liittyy lisäksi ennakkotehtävä. Ennakkotehtävässä arvioidaan käsityöhön liittyvää ajattelua ja osaamista. Ohjeet ennakkotehtävän tekemiseen löytyvät maaliskuun lopussa verkkosivuilta (https://www.helsinki.fi/fi/verkostot/kasvatusalan-valintayhteistyoverkosto/kasityon-ennakkotehtava), joten muistathan käydä lukemassa ohjeistuksen hyvissä ajoin ennen soveltuvuuskoetta!

Tieto opiskelupaikasta

Yhteishaun valintojen osalta tulokset ilmoitetaan hakijoille viimeistään 8.7.2020. Kun kaikki valinnan tulokset on julkaistu valtakunnallisesti, saat sähköpostiisi viestin, josta pääset tuloskirjeeseen. Kirjeessä kerrotaan sen hetkinen valintamenestyksesi kaikkien hakukohteidesi osalta ja mahdollinen varasijatilanteesi eri koulutuksissa. Jos tulet hyväksytyksi, sinun tulee ehdottomasti muistaa ottaa tarjottu opiskelupaikka vastaan aloittaaksesi opintosi!

Mikäli saat opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistoon johonkin opettajankoulutukseen, voit jo kesän aikana olla yhteydessä vertaistuutoreihin, joiden yhteystiedot löydät heinäkuun alussa oman koulutuksesi SmartStart-oppaasta. Vertaistuutorit, jotka ovat saman koulutusalan vanhempia opiskelijoita, auttavat sinua tutustumaan uusiin opiskelukavereihisi, opastavat sinut opintojesi alkuun sekä tutustuttavat yliopistoon ja Joensuuhun. Yliopisto-opiskeluun orientoitumisessa sinua auttaa myös uuden opiskelijan materiaali, joka julkaistaan kesällä Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla. Lisäksi me yliopistossa työskentelevät amanuenssit olemme täällä opiskelijoita varten ja ohjaamme opintojen alkuun.

Tervetuloa hakemaan Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksiin!

kirjoittajat:
amanuenssit Anne Pitkänen, Anne Loikkanen ja Marjo Poikela

Lisätietoja:

https://haeyliopistoon.fi/

https://opintopolku.fi/

https://blogs.uef.fi/ueflahettilaat/

Koulusta luentosaliin

Julkaistu 13 helmikuun, 2020 , kirjoittanut sakart

Vastaa

Aamuluento ja noin puolet kurssin opiskelijoista on saapunut paikalle. Tämä on ensimmäisiä luentojani historiakasvatuksen yliopisto-opettajana. Siirryin tähän tehtävään kymmenen vuoden harjoittelukoulussa tehdyn historianopettajan työrupeaman vaihteluksi. Tekisi mieli kaivaa laukusta kannettava ja siirtyä Wilman poissaolot sivulle. Luento striimataan, Yritän kovasti pysyä kuvausalueella, mutta huomaan vaeltavani oikeanpuolisen seinän viereen. Sieltä yritän innostaa opiskelijoita kysymyksillä ja stereotyyppisillä väitteillä. Kotona striimausta seuraavat opiskelijat saavat tyytyä kuunnelmaan, mutta luentosalissa keskusteluhetkien äänekäs puheensorina on minulle palkitsevaa.

Harjoitukset

Luennon jälkeen iltapäivällä pääsen tutummalle alueelleni, vetämään harjoituksia. Reilu kaksikymmentä opiskelijaa asettuu paikoilleen. Heille näyttää olevan herttaisen samantekevää, kuka tänään istuu viereen työskentelemään samassa ryhmässä. Ilo täyttää seminaarisalin sitä mukaa, kun viimeisetkin opiskelijat pääsevät luokkaan. Osa opiskelijoista tulee punaposkisina, suoraan luistelutunnilta. Kun aloitamme päivän työn opiskelijoiden innostuksen siivittämänä, uskallan ohjata heitä syvemmälle eläytyvien historian opetusmenetelmien maailmaan. Opiskelijoilta vaaditaan tänään heittäytymistä heidän herättäessään eloon maanviljelyksen alkuaikoja kuvaavia kuvia. Tämän he kyllä hallitsevat ja uskaltautuvat. Harjoitusten jälkeen myös minun poskeni punottavat, lähinnä jännityksestä ja innostuksesta.

Kuva: Pixabay

Palaute

Harjoitusten päätteeksi opiskelija tulee keskustelemaan luennosta, jota hän seurasi kotona. Luento oli kuulemma selkeä. En tiedä, miten suhtautuisin palautteeseen. Lähtökohtaisesti ehkä vielä vähän ajattelen, että kaikkien pitäisi tulla paikalle. Toinen kertoo, kuinka vaivatonta luentoa on seurata kotona vailla häiriötekijöitä. Keskittyminen paranee, ja luentomuistiinpanojen kirjoittaminen sekä oppimispäiväkirjan laadinta on omassa rauhassa helpompaa. Pedagogisesti toimivaa? Opiskelija toteaa, että olisihan se luennoitsijan kannalta tietenkin kiva, että salissa olisi porukkaa. Keskustelemme myös vuorovaikutuksen merkityksestä tiedon rakentumisen kannalta. Minulle tämä keskustelu oli monella tapaa tärkeä. Ehkä luentojen striimaus ei olekaan pelkkä uhka vaan myös mahdollisuus. Ainakin striimaus on haaste luennon pedagogiselle toteuttamiselle niin, että luento toimii myös kotikatsomoissa

Oppimispäiväkirja

Iltapäiväkahvilla keskustelen kollegan kanssa oppimispäiväkirjan laadintaan ja ohjeistuksiin liittyvistä tarkennuksista. Ovatko alun annetut ohjeet tarpeeksi napakat? Minua on luennolla yllättänyt, että niin monelle opiskelijalle oppimispäiväkirja ei olekaan täysin tuttu tapa osoittaa osaamistaan. Onneksi he uskaltavat kysyä. Saan muutamia oppimispäiväkirjojen alkuja välitarkastukseen. On hauska havaita, mihin ajatuksiin opiskelijat ovat tarttuneet ja mitkä minun mielestäni mielenkiintoisimmat pointit on sivuutettu täysin vailla mainintaa. Tämä toimii minulle loistavasti myös välipalautteena opetuksesta.

Kuva: Pixabay

Kotiin

Illan viimeiset tunnit valmistelen seuraavan viikon luentoja ja harjoituksia. Educa on jo aika hiljainen. Joidenkin opiskelijoiden luento tuntuu loppuneen ja he vaeltavat työhuoneeni ohi iloisesti rupatellen. Opiskelijat ovat kyllä mahtavia! Heidän halunsa oppia helpottaa huomattavasti sopeutumista uuteen työhön. Samalla he uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa. Mikä näkökulma kannattaa valita? Miten tämä menetelmä sopii pienille oppilaille? Miten saamme kaikki oppilaat mukaan työskentelyyn? Minä pohdin ihan samoja kysymyksiä suunnitellessani omaa opetustani.

Innostus

Suurin kysymys on kuitenkin, mitä opetan tällä kurssilla ja mitä jätän pois. Miten näiden luentojen ja harjoitusten aikaikkunassa saisin avattua historiallista ajattelua ja historian pedagogiikkaa siten, että historia näyttäytyisi luokkahuoneissa laajoja taitoja vahvistavana ja innostavana oppiaineena? Paras ohje historian opettajille ja itselleni opiskelijoiden historiakasvatuksen opettajana on kirjoitettu jo vuosituhansia sitten. Antiikin kreikkalainen filosofi Plutarkhos (n. 350 – 430 eaa.) lausui: ”Ihmisen mieli ei ole tyhjä astia, joka pitää täyttää vaan tuli, joka pitää sytyttää.” Mitä tulitikkuja käyttäisin seuraavalla luennolla?

Kirjoittaja:
Eliisa Vähä
historiakasvatuksen yliopisto-opettaja, UEF