Testissä monialainen opettajuus

Aineenopettajiksi opiskeleville kuuluu useita pedagogisten opintojen opintojaksoja, joista yksi on nimeltään ”Monialainen opettajuus”. Opintojaksolla työskennellään oppiainerajat ylittävissä pienryhmissä. Biologian, maantiedon ja terveystiedon sekä fysiikan ja kemian yhdistetyssä harjoitusryhmässä toteutettiin omavalintaisia ja jokseenkin omaperäisiä opetustempauksia. Tässä blogitekstissä kerrotaan opiskelijoiden ajatuksia opintojaksosta ja heidän toteuttamistaan opetusideoista.

Kuva 1. Opiskelijat kokoamassa post it -lapuilla arviointia opetuksesta

Luonnontieteiden harjoitusryhmässä opettajaopiskelijat pääsivät toteuttamaan projektia yhdessä eri pääaineopiskelijoiden kanssa. Projektin tavoitteena oli luoda tieto- ja viestintäteknologiaa (TVT) hyödyntävä ja oppiainerajoja ylittävä kokonaisuus – luonnollisesti yhteisopettajuuden hengessä.

Osa pienryhmistä toteutti projektinsa yläkoulussa, ja he olivat valmistelleet oppitunneille kokonaisuuden tietystä teemasta. Teemoina olivat esimerkiksi energia, hermosto ja hormonit sekä suomen kalalajit. Eri tunneilla hyödynnettiin esimerkiksi VR-laseja, Nanome- ja Adobe Sparks -ohjelmistoa sekä oppilaiden tablet-tietokoneita. Tableteilla etsittiin tietoa, ratkottiin tehtäviä, luotiin videoita ja tehtiin muistiinpanoja. TVT:tä pyrittiin hyödyntämään monipuolisesti oppimista tukevilla tavoilla.

VR-lasien ja niiden hyödyntävien ohjelmien käytöstä opiskelijoille jäi pääosin positiivisia kokemuksia. Toteutusten perusteella he oppivat paljon uutta VR-teknologian hyödyntämisestä ja sen mahdollisuuksista oppitunneilla. Uusia mahdollisuuksia nähtiin muun muassa oppiaineiden yhdistämisessä, oppilaiden motivoimisessa sekä vaikeasti hahmotettavien asioiden käsittelyssä. Osallistujat kokivatkin VR-lasit ja ohjelmat pääosin innostavina ja kiinnostavina. Esimerkiksi yhdessä toteutuksessa tarkasteltiin virtuaalitodellisuudessa kofeiinin rakennetta ja muodostettiin insuliinimolekyyli sen osasista. Monessa toteutuksessa oli onnistuttu hyödyntämään oppilaiden tabletteja ja muuta tekniikkaa mielekkäästi, ja erään osallistujan palaute kuuluikin:

“Yleensä kun käytetään laitteita oppitunneilla, se ei sulaudu opetukseen vaan on semmosta väkisin laitteiden lisäämistä opetukseen, mutta nyt se toimi.”

Haasteiltakaan ei kuitenkaan vältytty. Tekniset ongelmat ja ohjelmien käytön opettelu veivät aikaa, ja välillä jouduttiin muuttamaan suunnitelmia lennosta. Vaikutti kuitenkin siltä, että vaivannäkö kannatti.

Kaksi ryhmää taas järjesti pop up -tapahtumat, joista toisessa mm. kyseltiin, millaisia kokemuksia osallistujilla oli TVT:n käytöstä ja toisessa oli mahdollisuus kokeilla VR- ja AR-laseja. Erilaisten ihmisten kohtaaminen jäi positiivisesti mieleen, vaikka välillä heitä sai houkutella kojuun. Monet osallistujista olivat kiinnostuneita käytettävästä tekniikasta ja toivoivat, että niitä hyödynnettäisiin enemmän opetuksessa.

Kuva 2. Rantakylän maantiedon ja biologian lehtori Mari Hakanen testaamassa VR-laseja yhdessä oppilaiden kanssa.

Kaikille ryhmille oli yhteistä se, että yhteisopettajuudesta saatiin positiivisia kokemuksia. Opiskelijat näkivät sen mahdollisuudet sekä työelämän helpottamisessa että eheyttävien kokonaisuuksien toteuttamisessa. Haasteina nähtiin aikataulujen sovittaminen ja resurssien organisointi. Opiskelijat kokivat saaneensa opintojaksolta lisää eväitä työelämään ja intoa tarttua tekniikan ja yhteisopettajuuden uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

 

Kirjoittajat:

Petteri Mali, opintojaksolla mukana ollut aineenopettajaopiskelija
Ville Tahvanainen, yliopisto-opettaja, luonnontieteiden pedagogiikka
Kari Sormunen, vanhempi yliopistonlehtori, luonnontieteiden pedagogiikka

kuvat
Ville Tahvanainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.