Työelämäharjoittelu Balkanin helmessä Kosovossa

Hyppäsin tuntemattomaan, kun syyskuussa 2019 päätin H4-infoluennon jälkeen lähteä kahdeksi kuukaudeksi Kosovon suomalaiseen kouluun suorittamaan viimeisen opeharjoittelun tammi–helmikuussa 2020. Jännitys tuntemattomasta iski vasta lentokentällä, mutta onneksi samalla lennolla tulivat joululomilta lähes kaikki koulun suomalaiset opettajat ja he ottivatkin meidät harjoittelijat saman tien siipiensä suojaan.

Näkymä asuntoni ikkunasta Pristinan keskustaan.

Opetusta englanniksi

Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus onkin tehnyt vieraassa maassa asumisesta ja vieraassa kulttuurissa työskentelystä tavattoman helppoa ja mukavaa. Toki tiettyjä shokkeja on tullut, mutta nekin ovat pääasiassa olleet mukavia. Esimerkkinä voisi mainita päiväkodin ja alakoulun lapset, jotka saattavat tulla haalaamaan täysin yllättäen ruokalassa tuntematontakin koulun aikuista (eli minua).

Koulu itsessään on oppilasmäärältään vielä melko pieni, n. 150 oppilasta, ja luokka-asteita löytyy päiväkodista aina lukioon asti, eli opetusryhmät ovat pieniä (välillä kyllä todella meluisia). Opetuskielenä on englanti, ja opetussuunnitelmana toimii Suomen OPS. Koska OPS:n sisältö oli tuttu, opettaminen oli melko tuttua, mutta uusia haasteita toi erilainen kulttuuri. Kosovossa on totuttu hyvin opettajalähtöiseen oppimiseen, joten oli mahtavaa nähdä, miten erilaiset oppilaslähtöiset oppimistavat alkavat pikkuhiljaa juurtua paikalliseen opetukseen.

Koulun biologian- ja kemianluokka.

Pubivisaa ja reisseilua

Vapaa-ajan saa täällä kulumaan kaupunkiin tutustumalla, ja kun kaupunki on tullut tutuksi, voi viikonloppuisin ottaa linja-autoasemalta bussin johonkin lähistön kaupungeista ja viettää päivän siellä. Kävin myös paikallisella salilla ja aina torstaisin osallistuin Beergardenin pubivisaan, jota täytyy suositella kaikille kaupungissa käyville. Baarin omistaja on skotlantilainen, ja ensimmäinen haaste on vahvan skottiaksentin ymmärtäminen, jotta voi yrittää keksiä vastauksen itse kysymykseen.

Tämä kuva on yhdeltä viikonloppuretkeltä, jolloin kävimme Pejessä ja Istokissa. Talvisesta maisemasta huolimatta auringossa tarkeni pelkällä t-paidalla!

Kansainvälinen syke

Kaupungista löytyy myös runsaasti kulttuuritarjontaa sitä janoaville. Etnografinen museo on vierailun arvoinen paikka, ja erilaisia keikkoja sekä viininmaisteluiltoja järjestetään kuukausittain. Itse keskityin enimmäkseen kaupungin ravintoloiden ja baarien tason selvittämiseen (usein korkeaa laatua ja matalia hintoja). Kannattaa etsiä Babaghanoush-niminen ravintola, sillä se taitaa olla kaupungin ainoa, joka tarjoaa ainoastaan kasvis- ja vegaaniruokaa. Muuten en ravintoloita ala neuvomaan, mutta Tripadvisorin vinkit olivat luotettavia.

Pristinassa on myös eri maiden lähetystöjä, ja YK:lla on toimintaa maassa. Tämä tarkoittaa aika tiivistä kansainvälisten korkeakouluharjoittelijoiden porukkaa, johon me opeharjoittelijat pääsimme tutustumaan koulun opettajien välityksellä. Kansainvälisyys onkin erinomainen sana kuvaamaan Pristinaa, ja tämä harjoittelu mahdollisti tutustumisen useisiin erilaisiin kulttuureihin ja mahtaviin ihmisiin!

Tietenkin pariin kuukauteen mahtui myös vähemmän hohdokkaita kokemuksia, ja niistä ehdottomasti ikävin on Pristinan talven todella huono ilmanlaatu. Onneksi mukaan mahtuu parempiakin päiviä, ja viikonloppuretket muualle Kosovoon antavat tilaa hengittää.

Vasemmalla ilmanlaadun suhteen huono(in) päivä ja oikealla hyvä päivä.

Nyt kun kirjoittelen näitä viimeisiä rivejä, on päällimmäisenä tunteena kiitollisuus kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka ovat auttaneet täällä ja joihin olen saanut tutustua. Erityisen iso kiitos Benille, Lauralle, Marille ja Sarille kaikesta avusta. Toisena tunteena on haikeus, sillä lähtö on väistämättömästi edessä. Kaksi kuukautta on lyhyt aika elää ja työskennellä vieraassa maassa ja kulttuurissa, mutta siihen mahtuu onneksi käsittämätön määrä uusia kokemuksia ja upeita ihmisiä! Ulkomailla työskentely ja eläminen antoivat minulle runsaasti itsevarmuutta sekä varmuuden siitä, että tilanteessa kuin tilanteessa pärjää. Jos sinulle tulee mahdollisuus lähteä työelämäharjoitteluun ulkomaille, lähde ihmeessä. Jännittäminen on ihan okei, kunhan lähtee!

Teksti ja kuvat:
Ville Backlund
Tuleva opettaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.