Kotitalousopettajaksi?

Opiskelu Itä-Suomen yliopistossa

Onko yliopisto vain akateemisille ihmisille? Miten pärjään yliopistossa ja millaisia ihmisiä siellä on? Näitä asioita mietimme, kun haimme opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon. Itä-Suomen yliopistossa on opiskelijoita ympäri Suomea, ja meillä opiskelee paljon myös vaihto-opiskelijoita. Yliopistomme tarjoaa monipuolista ja laadukasta koulutusta sekä antaa hyvät valmiudet tulevaan ammattiin. Kattavasta pää- ja sivuainetarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle opiskelijalle mieluinen opiskeltava tieteenala.


Kuva: Itä-Suomen yliopisto. Anna Vartola

Itä-Suomen yliopisto on Suomessa yksi harvoista yliopistoista, joissa on mahdollista opiskella kotitaloustiedettä. Aloitimme kotitaloustieteen opintomme syksyllä 2019. Meitä kiinnosti kotitalousopettajan työ sekä kotitaloustieteen sisältö: miten kotitaloudessa toimitaan, millainen on vastuullinen kotitalous ja miten sitä voisi kehittää. Myös mieleenpainuvat peruskoulun kotitalouden tunnit, harrastuneisuus ja käytännönläheisyys ovat vaikuttaneet monen opiskelijakaverimme tieteenalan valintaan.

Opiskelun aloittaminen kotitalousopettajaksi

Kun lukuvuosi alkoi, meidät ryhmäytettiin opiskelijatuutoreiden avulla todella hyvin: tapasimme vuosikurssimme opiskelijakaverit jo ennen ensimmäistä opiskelupäivää ja näin loimme erittäin hyvän ryhmähengen. Nopeasti huomasimme, kuinka samanhenkisiä ihmisiä vuosikurssillamme on, sillä onhan meillä edes yksi yhteinen mielenkiinnon kohde — kotitalous.

Aluksi opiskelutavat olivat hieman hukassa, sillä kaikki oli niin uutta ja vastuu oli itsellä. Lukiossa opitut opiskelumenetelmät eivät toimineetkaan samalla tavalla yliopistossa, sillä vastuu oppimisesta sekä tiedonhankinnasta siirtyi omalle vastuulle. Vuosikurssillamme on paljon sellaisia opiskelijoita, jotka ovat tulleet suoraan lukiosta tai ammattikoulusta, mutta on myös heitä, jotka ovat olleet työelämässä jo vuosia tai joiden edelliset opiskelukokemukset ovat kymmenien vuosien takaa. Vaikka opiskelusta olisi aikaa, se ei tarkoita sitä, etteikö yliopistossa voisi pärjätä — päinvastoin: kotitaloustieteissä käytännönläheisyys on vahvasti läsnä, ja sehän on vain etuoikeus, jos on valmiiksi elämänkokemusta, sillä kokemus ja teoria kulkevat käsi kädessä. Itä-Suomen yliopisto tarjoaa onneksi laadukasta tuki- ja ohjauspalvelua sitä tarvitsevalle, ja apua on erittäin helppo pyytää.

Kotitaloustieteen opinnoissa helpottavaa oli se, että emme vain istu luennoilla ja opiskele pelkästään kirjasta lukemalla. Meillä on paljon käytännön opiskelua, joka piristää ja antaa valmiuksia mahdolliseen kotitalousopettajan, -tutkijan tai -asiantuntijan työhön. Käytännöntunneilla olemme kotitalousluokassa harjoittelemassa arjen tärkeitä taitoja kuten ruuanvalmistusta ja puhtaanapitoa opettamisen näkökulmasta. Luennoilla opiskelemme tieteellisestä näkökulmasta asioita, joita voimme hyödyntää myös käytännöntunneilla.

Kuva: Joensuun pielisjoki.Tomisti

Joensuu opiskelukaupunkina

Joensuussa vapaa-ajan aktiviteetteja on tarjolla runsaasti esimerkiksi ylioppilaskunnan, ainejärjestöjen ja urheiluakatemioiden järjestämänä. Nämä ovat helpottaneet muun muassa kotiutumista uuteen kaupunkiin, sillä omaa harrastuneisuutta ja aktiivisuutta on helppo pitää yllä. Itä-Suomen yliopistossa voit myös itse vaikuttaa esimerkiksi ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen järjestämiin tapahtumiin.

Ensimmäinen lukukausi, fuksisyksy, meni todella nopeasti. Tylsää ei ehtinyt tulla, sillä opiskelu ja vapaa-aika pitivät meidät opiskelijat kiireisinä. Tiedonjano on valtava, ja ainakin meille jäi fuksisyksyn jälkeen sellainen tunne, että oppisipa jo pian lisää. Ehkä se tarkoittaa sitä, että kotitaloustiede on ollut meille oikea valinta ja että viihdymme Itä-Suomen yliopistossa mainiosti.

Kirjoittajat:
Jenni Jaakkola ja Saara Hakkarainen,
Kotitalousopettajaopiskelijat, Itä-Suomen yliopisto

Opettajien ÄlyBuffet yliopistolla – VR-laseja, koodausta ja 3D-tulostusta

Teknologia on kiinteä osa tämän päivän koulumaailmaa. Oppilaiden halutaan opettelevan esimerkiksi koodaamista, mutta myös monia muita teknologisia taitoja hyödynnetään eri oppiaineissa ja ilmiöissä. Peruskoulujen opettajat käyttävät mielellään sisällöllisesti järkevää teknologiaa opetuksessaan, mutta muun työn ohessa aikaa ei helposti löydy näiden tietotaitojen omaksumiseen. Tämän vuoksi monet opettajat kokevat digi-innostumisen sijaan digiahdistusta. Itä-Suomessakin toimivassa OpenDigi-hankkeessa tavoitteena on muodostaa kehittäjäyhteisöjä, joissa yhdistetään koulujen opettajien tarpeet ja toiveet opettajien ja opettajaopiskelijoiden digitaitojen kehittymiseen.

Opintojaksolla järjestettiin kentän opettajille ÄlyBuffet-tapahtuma

Digi-innostumista oli havaittavissa marraskuisessa Joensuussa, kun Itä-Suomen yliopiston opeopiskelijat järjestivät alueen koulujen opettajille ja opeopiskelijoille avoimen ÄlyBuffet-tapahtuman.  Opettajaopiskelijat tutustuivat teknologian hyödyntämiseen opetuksessa opintojaksolla Opetus, oppiminen ja teknologia, johon kuului teknologiatyöpajojen järjestäminen opettajille. Tämä toteutettiin yhteistyössä alueen Tutoropettaja-verkoston kanssa. Tutorope-toiminnan myötä useissa Pohjois-Karjalan kouluissa on teknologian opetuskäyttöön koulutusta saava tutorope, joka on muiden oman koulunsa opettajien tukena ja inspiraationa teknologian hyödyntämisessä opetuksessa.

Opiskelijat kävivät syksyn aikana vierailemassa lähialueen kouluilla, joissa tutorope esitteli opiskelijoille koulunsa teknologista toimintaympäristöä. Opiskelijat ottivat selvää muun muassa siitä, mitä opetusteknologiaa kouluilla on käytössä, miten sitä hyödynnetään ja millaisia teknologisia oppimisympäristöjä kouluilla on tarjolla. Näistä tiedoista tuotettiin posterit, jotka olivat esillä ÄlyBuffet- tapahtumassa opiskelijoiden DigiABC-pajoissa. Postereihin voit tutustua sähköisenä myös täältä: https://www.thinglink.com/scene/1252931003719090179

Teknologiapajoja sekä antoisaa keskustelua opiskelijoiden ja opettajien välillä

Sisältötoiveet opiskelijoiden toteuttamiin teknologian opetuskäyttöä tukeviin pajoihin tulivat kouluilta tai opiskelijoilta: Mentimeter, Micro:bit, digiahdistus, green screen, 3D-tulostus, VR-lasit, MakeyMakey ja Sphero-pallot kiinnostivat. Lisäksi tapahtumassa oli esillä Joensuun Mediakeskuksen pajoissa opetuksellisten pakopelien pulmatehtäviä ja älykaiuttimia. Tapahtumassa vieraili yli 50 tyytyväistä opettajaa ja opeopiskelijaa.

Opiskelijat kokivat tapahtuman järjestämisen opintojaksolla mielekkääksi, ja erityisen antoisaa oli jutella kentällä työskentelevien opettajien kanssa. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja keskustelut ovat prosessin parasta antia; myös opiskelijat saivat uusia ideoita tapahtuman vierailijoilta. Digi-innostumista tapahtuu, kun opettaja löytää omaan työhönsä sopivat välineet ja kokee uuden teknologian omaksumisen helpoksi. Vertaistuki opiskelijalta tai kollegalta tai avun saaminen oppilaalta ovat keinoja edistää omaa osaamistaan.

Tapahtumassa esillä olleet teknologiat

Mentimeter

Mentimeter on monipuolinen esityssovellus, joka mahdollistaa esitystä seuraavien oppilaiden osallistumisen esitykseen Kahoot!:n ja Socrative:n kaltaisesti. Ohjelma toimii sekä selaimessa että sovelluksena. Opettaja tekee Mentimeteriin tunnukset, joilla pääsee luomaan monipuolisia esityksiä. Oppilaat kirjautuvat esitykseen sovelluksen ja opettajan antaman koodin avulla, jotta he pääsevät vastailemaan nimettömästi esityksen kysymyksiin. Mentimeterin ideana on mahdollistaa jokaiselle esitystä katsovalle tasa-arvoinen vuorovaikutus sisällön kanssa ja herättää sitä kautta yleisö keskustelemaan aiheesta lisää. Mentimeterin opetuskäyttöä demonstroineet opiskelijat kokivat sovelluksen toimivan erityisen hyvin uuden aihealueen läpikäymiseen tai opitun kertaamiseen ja mittaamiseen.

Micro:bit

Micro:bit on ohjelmointiin opettava teknologia, joka pohjautuu edulliseen ohjelmoitavaan mikrokontrolleriin (eli pieneen tietokoneeseen). Oppilaat ja opettajat voivat tietokoneella ohjelmoida haluamiaan ohjelmia tai tutustua koodaukseen valmiiden tutoriaalien avulla ja siirtää ohjelmat micro:bitille. Selaimen ohjelmointieditoria voi käyttää myös ilman varsinaista micro:bitiä. Opiskelijat ohjasivat tapahtumassa opettajia ohjelmoimaan micro:biteille kivi-paperi-sakset-pelin ja nopan. Näillä vinkeillä koodausta voisi yhdistää vaikkapa englannin tai matematiikan opiskeluun. Opiskelijat kokivat, että paja oli hyvä matalan kynnyksen paikka opettajille päästä kokeilemaan koodausta käytännössä.

Digiahdistus (ja Googlen oppimisympäristöt)

Pajan tavoitteena oli antaa väylä purkaa kokemaansa digiahdistusta, jota voi syntyä uuden opettelemiseen olevan ajan ja minäpystyvyyden riittämättömyydestä, teknologian toimimattomuudesta ja uuden teknologian tulvasta. Opiskelijat hyödynsivätkin Googlen oppimisympäristöjä kuten Docs, Drive, Earth ja Classroom, jotka ovat opettajien käytettävissä helposti ilman uuden työkalun opettelemista. Opettajien digiahdistusta voidaan lievittää tarjoamalla koulutusta ja tukea uuden opetteluun ja sovittamalla käytettävät teknologiat opettajan omaan tyyliin opettaa.

Green screen

Green screen on elokuvista ja animaatioista tuttu tekniikka, jossa kohdetta kuvataan vihreää taustaa vasten, jotta teknologian avulla vihreä väri voidaan vaihtaa halutuksi kuvaksi. Tähän on olemassa useampikin ohjelma, mutta pajassa käytetty sovellus oli Do Ink!. Green screeniä on hauska yhdistellä vaikkapa koulussa tehtävään elokuva-, animaatio- tai taideprojektiin, jolloin voidaan kuvata vaikkapa autenttiselta näyttävä lännenfilmi. Opiskelijat kokivat, että myös he saivat kentän opettajilta paljon ideoita green screenin opetuskäyttöön.

3D-tulostus

Kouluissa puhutaan tällä hetkellä paljon maker-kulttuurista, suomeksi ”värkkäämisestä”, jonka ajatuksena on mahdollistaa oppilaille oppiminen ja teknologiaan innostuminen tekemällä. 3D-tulostus on maker-kulttuurin ytimessä, kun tietokoneella oppilaiden mallintamia esineitä (esim. ilmaisella Tincercad-ohjelmalla) voidaan oikeasti myös printata ulos ja käyttää projekteissa. Pajassa opiskelijat esittelivät yhden tulostinmallin toimintaa ja sen käyttöä. Opettajat olivat innostuneita näkemään 3D-tulostimen käytön konkreettisesti: moni mietti, miten sellainen olisi mahdollista omalle koululle hankkia.

VR-lasit

Virtuaalilasit ja niiden sisältö antavat kirjaimellisesti uuden ulottuvuuden oppimiselle. Tällä hetkellä VR-lasien opetuskäyttö on yleistymässä, ja niitä voidaankin hyödyntää helposti oppimisen elävöittämiseen, uusiin asioihin tutustumiseen ja motivoimiseen. Pajassa opiskelijat tutustuttivat opettajia ja opiskelijoita VR-lasien käyttöön näyttämällä, miten laite toimii ja miten siitä valitaan sisältöä. Opettajat pääsivät tutustumaan vedenalaiseen maailmaan ja pohtimaan, miten VR-maailma tukee esimerkiksi biologian ja maantiedon sisältöjä.

MakeyMakey

MakeyMakey on myös väline kehittää maker-kulttuuria. MakeyMakeyllä voidaan ohjelmoida vaikkapa banaanit toimimaan tietokoneen näppäimistönä tai pelata tietokonepeliä muovailuvahahahmoilla. MakeyMakey harjoituttaa myös STEM-sisältöjä (lyhenne sanoista science, technology, engineering ja mathematics) kuten sähkön johtavuuden ymmärtämistä ja kytkentöjen tekemistä. Opiskelijoiden MakeyMakey-pajassa näytettiin, miten MakeyMakeytä konkreettisesti käytetään ja miten siihen yhdistellään vaikkapa Scratch-ohjelmointiohjelmaa, jolloin saadaan aikaan esimerkiksi pianon koskettimet.

Sphero-pallot

Sphero-pallot on tarkoitettu ohjelmoinnin havainnollistamiseen ja motivoimiseen. Nämä robottipallot voidaan ohjelmoida helpoilla visuaalisilla palikoilla kulkemaan haluttua reittiä tai lukemaan sensoreillaan lattiaan piirrettyä viivaa. Sphero-pallo-pajassa opiskelijat tutustuttivat opettajat pallojen toimintaan ja pohtivat yhdessä opettajien kanssa, miten näitä voisi käyttää opetuksessa hyödyksi. Opiskelijat kokivat, että Sphero-palloja voi hyödyntää esimerkiksi matematiikan opetuksessa. Lisäksi Sphero-pallojen ohjaus kehittää hienomotorisia taitoja.

Kirjoittaja:
Silja Penttinen
Projektitutkija, Open-Digi hanke

Kun jokapaikanhöylä kirjoitti artikkeligradun: vuolemista, VR-laseja ja vinkkejä erilaiseen graduun

Kerron tässä epätyypillisestä graduntekotaipaleestani, jonka sain päätökseen keväällä 2019. Graduun pääsin yhdistelemään monipuolisesti kiinnostuksen kohteitani, yhden harjoitteluistani ja tieteellisen artikkelin kirjoittamista. Olipa sitä tehdessä joskus jopa hauskaakin! Tämän mahdollisti osaltaan opiskelu suhteellisen pienessä ja tiiviissä yliopistossa: yhteistyö opettajien ja ohjaajien kanssa sujui vaivattomasti ja antoi mahdollisuuden luoville ja joustaville ratkaisuille. Alkuun kerron kuitenkin hieman itsestäni ja suhteellisen mutkikkaasta urapolustani.

Kun kaikki kiinnostaa

Vahvuuteni ja samalla heikkouteni on se, että innostun ja kiinnostun mitä erilaisimmista asioista. Tykkään perehtyä ja ottaa selvää asioista. Uuden oppiminen kutkuttaa. Tämä näkyy kotona niin, että minulla on meneillään monen monta käsityöprojektia ja keskeneräistä kirjaa. Välillä rämpytän kitaraa ja joskus pleikkariohjainta.

Kiinnostukseni moneen asiaan aiheutti aikanaan opon vastaanotoilla harmaita hiuksia. Lukion jälkeen kaipasin kirjojen ääreltä käytännön hommiin: opiskelin leipuri-kondiittorin ammattitutkinnon ja työskentelin herkkujen parissa hetken aikaa. Pullaa pyörittäessä alkoi kuitenkin mielessä kutitella ajatus yliopisto-opinnoista. Suuntasinkin taikinoiden ääreltä opettajankoulutukseen, sillä luokanopettajan työ tuntui mainiolta ammatinvalinnalta jokapaikanhöylälle.

Aloittelin opettajaopinnot Savonlinnassa 2013 ja päädyin lopulta oikeasti höylän ääreen. Pääsin opiskelemaan sivuaineena käsityötieteeseen liittyvää teknologiakasvatusta, josta sain perusvalmiudet ja pätevyyden opettaa (teknistä) käsityötä peruskoulun oppilaille.

Kuva: Varpu Heiskanen

Gradu käsityötaidon oppimisesta, 360°-videoista ja VR-laseista

Maisterivaihe koitti näin jälkikäteen ajateltuna yllättävän pian, ja oli aika ruveta pohdiskelemaan gradun aihetta. Ohjaajani Laura Hirsto oli perehtynyt 360°-videoiden käyttöön oppimisessa ja opetuksessa, ja aihe alkoi kiinnostaa myös itseäni. VR-laseilla katsottava 360°-video mahdollistaa muun muassa kuvakulman muuttamisen päätä kääntämällä, aivan kuin katselisi ympärilleen oikeassa tilassa. Näin katsojalle voi tulla immersiivinen kokemus eli tunne siitä, että onkin sisällä virtuaalimaailmassa. Erilaisia virtuaalitodellisuuksia on hyödynnetty myös opetuskäytössä, mutta tutkimusta niiden merkityksestä oppimiseen on vielä suhteellisen vähän.

Halusin vielä yhdistää aiheeseen käsityötaidon oppimista tavalla tai toisella. Aihe tarkentuikin keskustellessani silloisen käsityötieteen lehtori Jani Kaasisen kanssa. Jani oli jo pidemmän aikaa pohtinut, että mitä jos opiskelija pääsisikin katsomaan opettajan silmin, kun tämä näyttää mallia jonkun käsityötekniikan suorittamisesta. Tuumimme, että opettajan näkökulmaan voisi päästä kurkistamaan VR-lasien ja 360°-videon kautta.

Pro gradussani tarkastelin, millä tavoin opiskelijat kokevat tällaisen VR-laseilla katsottavan 360°-videon taidon oppimisesta. Pohdin myös heidän kokemuksensa ja oppimistulostensa perusteella, onko menetelmä käyttökelpoinen käsityötaidon oppimiseen ja opettamiseen. Ensiksi menetelmää oli kuitenkin testattava.

Tee-se-itse 360° -video taidon oppimisesta

Netin videopalvelut ovat erilaisia käsityönopetusvideoita pullollaan. Vaikka 360°-videoitakin alkaa olla pikkuhiljaa enemmän saatavilla, tällä tekniikalla kuvattua käsityön opetusvideota en onnistunut löytämään. Siksi opetusvideo piti tehdä alusta saakka itse. Opetustuokiota varten minulla oli tietämystä siitä, millaisiin tieto-, taito- ja turvallisuusseikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun taitoa lähdetään opettamaan (= pedagogista tietoa). Sen sijaan minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuinka 360°-videoita ylipäänsä tehdään ja miten sellaisen saisi tehtyä tekijän näkökulmasta.

Lisäksi videon tekeminen vaatisi paljon aikaa, joka olisi pois gradun kirjoittamisesta ja muista opinnoista. Vapaa-aikaakin olisi mukavaa välillä viettää. Sattumalta minulla oli vielä tekemättä H4- eli soveltava harjoittelu, jossa opettajan taitoja pääsisi soveltamaan jossakin muualla kuin Norssilla. Siispä ehdotin, voisiko harjoittelun suorittaa tekemällä tallaisen opetusmateriaalin, mikä onnekseni onnistui. Tämän mahdollisuuden ja hieman yllytyshullun luonteeni siivin aloitin 360°-videoprojektin.

Kuva: Varpu Heiskanen

Valot, kamera, käy!

Alkuun pääsin UEF:n ja Norssin it-asiantuntijoiden avulla, joilta sain laitteet ja teknistä näkökulmaa niiden hyödyntämiseen. Ennen kaikkea turvauduin nettiin ja tein paljon selvitystyötä. Pohdin esimerkiksi kuvaamista päähän kiinnitettävällä kameralla, mutta siitä johtuva heiluva kuva voi aiheuttaa katsojassa innostavan oppimiskokemuksen sijaan pahoinvointia. Niinpä jalustalla kuvaaminen oli ainoa käytännöllinen vaihtoehto. Tämän perusteella valitsin opetettavaksi taidoksi vuolemisen, sillä sen opetus voidaan toteuttaa istuen. Näin myös katsoja pystyy luonnollisesti istumaan videon katselun aikana.

Itse kuvaaminen tapahtui lopulta niin, että jalusta oli lattialla jalkojeni välissä. Istuin itse jakkaralla niin, että 360°-kamera kuvasi käsiäni. Koska kamera kuvaa ympäriltään kaiken, joutuivat myös kamerassa kiinni olevat kasvoni mukaan videoon. Demonstroin parhaani mukaan oikeaoppista vuoluasentoa, vaikka kameran asettelu aiheuttikin hieman haasteita.

Valmista 15 minuutin videota varten kuvasin monta tuntia videomateriaalia, opettelin editointiohjelman käyttöä, äänitin ja leikkasin. 360°-videotiedostojen vaatima valtava tallennustila hidasti tekemistä, mutta lopputulokseksi saatiin kuitenkin video, jota katsellessaan opiskelija näki vuolutilanteen minun näkökulmastani.

Tutkimuksen tekeminen

Gradun tekemisen kanssa samaan aikaan oli meneillään erään lastentarhaopettajaopiskelija-ryhmän käsityökasvatuksen opintojakso, jolla opiskelijat opettivat muille ryhmänsä jäsenille jonkin käsityömenetelmän, kuten sahaamisen tai naulaamisen, perusteet. Hyppäsin tässä vaiheessa mukaan ja opetin ryhmän toiselle puolikkaalle vuolemisen perusteet perinteisesti pajatilassa. Muut kävivät yksitellen katselemassa VR-laseilla 360°-videon samasta aiheesta. Kaikki suorittivat myös vuolunäytön, jotta pääsin tarkastelemaan, onko ryhmien välillä oppimisessa eroja. Lisäksi keräilin kaikilta opiskelijoilta kyselylomakkeella heidän kokemuksiaan opetustuokiosta, minkä lisäksi haastattelin vielä VR-lasien käyttäjiä.

Kiinnostavaa kyllä, näkyviä eroja oppimisessa perinteisen ja 360°-ryhmän väliltä ei tässä tutkimuksessa löytynyt. Haastattelujen perusteella VR-360°-video voisi sopia vuolemisen kaltaisen hienomotorisen työskentelyn opettelun tueksi. Moni esimerkiksi kommentoi, että näkökulma konkretisoi tai auttoi hahmottamaan työskentelyasentoa paremmin. Toisaalta moni myös kommentoi, että opettajan läsnäolo on tärkeää varsinkin haastavampien taitojen harjoittelussa  —kaikkeen pelkkä video ei riitä. Tässä ryhmässä oli 16 opiskelijaa, joten jatkossa menetelmää voisi testata isommalla ryhmällä ja haastavammalla käsityötekniikalla.

Mikä ihmeen artikkeligradu?

Keväällä 2018 keskityin tarkemmin aineiston analysoimiseen ja kirjoittamiseen, mutta kesällä olin jo aivan solmussa kirjoittamisen suhteen ja teksti alkoi levitä täydet 360 astetta. Kesän lopulla aukesi kuitenkin mielenkiintoinen mahdollisuus: gradu oli nyt mahdollista tehdä artikkeligraduna. Ajatuksena on siis kirjoittaa tieteellinen tutkimusartikkeli, joka lähetetään julkaistavaksi vertaisarvioituun tieteelliseen julkaisuun eli käytännössä paperi- tai verkkolehteen. Tutkinnon saamiseksi riittää, että teksti on lähetetty lehteen arvioitavaksi, sillä julkaisuprosessi saattaa kestää usein pitkään.

Keskustelimme artikkeli-ideasta ohjaajan kanssa, joka innostui ja rohkaisi kirjoittamaan artikkelin englanniksi. Tutkimusaiheeni oli nimittäin sen verran erikoinen, ettei sopivia suomenkielisiä julkaisuja olisi helppo löytää. Ajatus sai hikikarpalot nousemaan otsalle, koska en kokenut olevani kovin kummoinen englanninkielisen tekstin tuottaja. Päätin kuitenkin tarttua haasteeseen. Teksti lähetetään joka tapauksessa kielentarkastajalle ennen julkaisua.

Jotta teksti voidaan hyväksyä graduna, kirjoitetaan lisäksi n. 15 sivun pohdintaosio. Tämän osion sai kirjoittaa suomeksi, ja se on täysin opiskelijan omaa käsialaa. Artikkelin kirjoittamiseen saattaa nimittäin osallistua opiskelijan lisäksi muitakin, kuten minun tapauksessani Laura Hirsto ja Jani Kaasinen. Artikkeleissa teksti on usein hyvin tiivistä, jolloin syvällisemmälle pohdinnalle ei juuri jää tilaa.

Vaikka alkuun vähän kauhistutti, niin lopulta juuri artikkelimuoto ja englannin kieli toivat minulle lisäpontta kirjoitusurakkaan ja raamittivat tekemistä. Julkaisuilla on usein tarkat ohjeet mm. tekstin muodosta ja pituudesta, ja minua nämä selkeästi helpottivat. Oli nimittäin mietittävä tarkkaan, mikä tekstissäni on olennaista, koska joka ikistä lillukanvartta en olisi saanut artikkeliin mahtumaan. Tekstin tuottaminen englanniksi ei kuitenkaan ollut aivan sujuvaa ja vaati keskittyneempää ajatustyötä. Tämäkin auttoi minua pysymään itse asiassa. Ajatus siitä, että teksti tullaan mahdollisesti julkaisemaan, antoi myös uutta motivaatiota ja merkityksen tuntua kirjoittamiseen. Artikkeli saadaan todennäköisesti julkaistua vielä tämän vuoden puolella, ja silloin myös gradun saa laittaa julkisesti luettavaksi.

Kasvatustieteen opinnot: reitti tutkijaksi

Gradusta ei tarvitse tehdä massiivista projektia, eikä varsinkaan ikuisuusprojektia tai elämää suurempaa asiaa. Siitä on mahdollista kuitenkin tehdä itsensä näköinen työ, joka saattaa avata mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tänä syksynä pääsin esimerkiksi esittelemään artikkelia Hampurissa ECER-konferenssissa. Ennen tätä reissua en tiennyt, että osaisin tai uskaltaisin pitää englanninkielisen esityksen.

Tällä hetkellä työskentelen SKOPE:lla projektitutkijana ja näillä näkymin jatkan vielä tohtoriopintoihin. Tutkijantyötä aloin itse asiassa miettiä vakavammin vasta opettajanopintojeni loppupuolella. Olen huomannut, että tässähän laaja-alainen kiinnostukseni voi olla jopa eduksi!

Kirjoittaja:
Susanne Hallberg

Käsityönopettajaksi?

Eteen- vai taaksepäin?

Vastikään siirsimme kelloja taas talviaikaan. Tämäkin traditio alkaa vedellä viimeisiä hengenvetojaan, koska kellojen siirrosta on Suomessa päätetty luopua kokonaan v. 2021. Kellojen siirto herättää aina valtavan tunnekuohun ja saa somekansan purkautumaan näppäimistönsä äärelle. Talviaikaan siirtyminen tarkoittaa kellojen siirtoa taaksepäin ja tähän liittyy myös symboliikkaa ajatellen opettajan ammattia ja lasten kasvatusta koskevaa yhteiskunnallista keskustelua: mennäänkö kehityksen tiellä jo niin lujaa eteenpäin, ettei siinä pysy enää kohta perus-Petterit, keskitason Kertut ja välimallin Ville-Veerat mukana?

Tasa-arvoinen yhteiskunta

Vastikään Ylen A-studio ohjelmassa keskusteltiin mm. naisten ja miesten välisestä palkkatasojen erosta – tai tarkemmin ottaen siitä, miksi naisia ei näy Suomen suurituloisimpien listoilla juuri ollenkaan. Syiksi arvioitiin naisten vähäistä kiinnostusta ja omaa epävarmuutta teknologian aloja kohtaan, jotka toimivat Suomen viennin vetureina ja joista taloudelliset menestystarinat kumpuavat. Eikä tämä todellakaan ollut mikään uusi uutinen, koska tilanne on ollut näin aina. Onkin syytä pohtia tarkemmin, miksi näin on ja miten tähän voidaan vaikuttaa.

Käsityön avulla aallonharjalle!

Käsityö on perinteisesti peruskoulussa ollut se oppiaine, josta saadaan käytännön teknologisia valmiuksia – niin tiedollisia kuin taidollisia – elämää varten. Käsityö (oppiaineena) ei ole enää se sama ”puukässä” tai ”rättikässä” kuin se on ollut joskus ennen. Nykyisin painotetaan yhä enemmän matemaattis-luonnontieteellisen tiedon omaksumista ja sen soveltamista käytännön tekemiseen sekä luovaa ja innovatiivista ajattelua (design), eettistä harkintaa ja käden taitoja. Nämä ovat juuri niitä valmiuksia, joiden avulla on mahdollista hypätä viennin matkustajavaunusta veturinkuljettajaksi luomaan uutta menestystarinaa Suomeen.

Tule meille opiskelemaan käsityönopettajaksi!

Itä-Suomen yliopistossa annetaan laadukasta ja monipuolista taito- ja taideaineiden opetusta. Taitola-rakennuksessa koulutetaan sekä käsityön aineenopettajia että luokanopettajia ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Taitolassa on erittäin monipuoliset ja nykyaikaiset opetustilat sekä tekstiili- että teknologiapuolella. Opettajaksi opiskelevat saavat erittäin hyvät mahdollisuudet kehittää omia tietojaan ja taitojaan eri osa-alueilla ammattitaitoisessa ja opiskelijakeskeisessä ohjauksessa. Opiskelun lomassa Taitola tarjoaa myös mahtavat tilat rennompaan oleskeluun ja taukoliikuntaan! Huolehdimme opiskelijoistamme kokonaisvaltaisesti ja meille ovat tervetulleita myös kaikki perus-Petterit, keskitason Kertut ja välimallin Ville-Veerat!

Kirjoittaja:
Ossi Ruotsalainen
Käsityö- ja teknologiakasvatuksen yliopisto-opettaja