Varhaiskasvatuksen opettajat ovat avainasemassa vaikuttamassa tulevaisuuden sukupolvien hyvinvointiin ja oppimisen taitoihin, sillä enemmistö oppimisen, kehittymisen ja elämässä tarvittavien taitojen valmiuksista opitaan ennen kouluikää. Laadukkaalla, tutkimusperustaisella ja tavoitteellisella pedagogiikalla on todettu olevan merkittävä vaikutus lapsen ja lapsiperheiden elämään (esim. Karvi, 2019). Ymmärrys varhaiskasvatuksen vaikutuksista myös myöhempään kasvuun ja oppimiseen on laajalti ja kansainvälisesti tunnistettu ja tunnustettu tosiasia.
Moninaisesta oppimisesta ja opettajuudesta keskustellaan perinteisesti koulumaailmaa ajatellen. Lapsi- ja aivotutkimuksen näkökulmasta kuitenkin nimenomaan alle kouluikäisen oppimis- ja omaksumiskyky on ilmiömäinen. Varhaiskasvatusikäinen lapsi oppiikin ensimmäiseen luokkaan mennessä ällistyttävän määrän tietoja ja taitoja! Tämä ikäkausi on myös hyvinvoinnin rakennusaineiden, kuten itsesäätelyyn liittyvien ja sosiaalisten taitojen sekä eettisen ajattelun kehittymisen kulta-aikaa.
Sen lisäksi, että lapsi omaksuu ennen kouluikää kokonaisen (äidin)kielen, opitaan tällöin myös perusvalmiudet matemaattisista sekä lukemaan ja kirjoittamiseen liittyvistä taidoista. Esiopetusikäisten fonologinen tietoisuus onkin yksi ennakoiva tekijä muodostuvaa luku- ja kirjoitustaitoa ajatellen (Alila ym. 2014) ja lukutaito puolestaan elintärkeä oppimisen perustaito (Huotilainen 2019). Edellä mainittujen akateemisten taitojen opettelu ei siis ala suinkaan ensimmäisellä luokalla, vaan jo vuosia aiemmin tavoitteellisesti ja leikillisesti varhaiskasvatuksessa!
Kuvat 1. ja 2.: ”Kirjaimet ovat silta, mikä johtaa joen yli. Pääsetkö toiselle puolelle A-kirjaimia pitkin? Löytyisikö tie sanan avulla LAUKKU?” Entä löytääkö formula-auto parkkipaikkaansa ”e” tai ”u”?” Leikin ja oppimisen riemua varhaiserityiskasvatus ja kielellisen kehityksen tukeminen -opintojaksolla 10/19
Varhaiskasvatuksen opettajan ydinosaaminen
Alle kouluikäisellä lapsella on valtava into oppia uusia asioita. Tämä on myös lapsen oikeus! Tähän lapsen tiedonjanoon ja tahtoon harjoitella turvallisessa ympäristössä moninaisia taitojaan opettajat vastaavat koulutuksen tuoman osaamisensa kautta. Opettajat ovat moniosaavia lapsen kehityksen ja oppimisen asiantuntijoita: he havaitsevat ja huomioivat sekä lapsen yksilölliset että ryhmän tarpeet ja toiveet suunnitellessaan, toteuttaessaan ja arvioidessaan pedagogiikkaa yhdessä lasten ja muun henkilöstön kanssa.
Tavoitteellinen pedagogiikka tarkoittaa prosessimaista, jatkuvaa reflektiota ja toimintaa, jossa katse käännetään oppimisympäristöjen lisäksi pedagogisiin ratkaisuihin: Millaisin toimintatavoin voimme varhaiskasvatuksessa auttaa lasta voimaan ja oppimaan paremmin? Kuinka me voisimme yhdessä auttaa lasta ystävystymään tai harjoittelemaan sinnikkäästi? Toiminko lapsen kanssa kannustavasti, kannatellen ja rohkaisten kaikissa tilanteissa? Oikein kohdistettu ja ajoitettu varhainen tuki on myös lapsen tulevaisuuden kannalta varsin merkittävää, sillä sen ansiosta voidaan ennakoida, ehkäistä ja suoristaa monta elämän ja oppimisen mutkaa!
Varhaiskasvatuksen opettajuuden ja asiantuntijuutemme pitkäaikaiset ja historialliset kulmakivet, kuten eheyttävä ja ilmiöihin perustuva pedagogiikka, leikkiin, toiminnallisuuteen ja itsensä ilmaisuun perustuva yhteistoiminnallinen oppiminen sekä lapsen yksilöllisiä tarpeita, osallisuutta ja aktiivista toimijuutta tukeva vuorovaikutus luovat perustan varhaiskasvatuksen opettajuudelle. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on kautta aikain ymmärtänyt sensitiivisen ja vahvuusperustaisen vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja vertaisoppimisen, arjen taitojen ja lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksen. Perustoimintotilanteet, kuten ruokailu, on mainio oppimistilanne esimerkiksi keskustelutaitojen, omatoimisuuden sekä ruoka- ja tapakasvatuksen kannalta: se ei ole suinkaan vain rutiini, mikä suoritetaan (esim. Kettukangas 2017). Koska oppimista tapahtuu kaikissa tilanteissa joka hetki, pedagogiikka ulotetaan koskemaan koko varhaiskasvatuspäivää!
Varhaiskasvatus on myös portti mielikuvituksen, luovuuden, satujen ja oivaltamisen maailmaan: arki on täynnä yhdessä iloitsemisen ja ihmettelyn hetkiä. Taito- ja taideaineet, kuten musiikki, kuvataide ja liikunta, ovat keskeisiä varhaiskasvatuksen toimintatapoja. Kyseiset elementit tukevatkin tehokkaasti myös oppimista (esim. Huotilainen 2019). Lisäksi keskeistä on leikki, mikä lukuisten tutkimusten mukaan vaikuttaa olennaisesti toiminnan laatuun (esim. Pihlaja & Viitala 2018, 19) ja on tärkein vertikaalinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa (OPH 2018). Koska opimme moninaisin menetelmin ja kokonaisvaltaisesti pitkin päivää, varhaiskasvatuksen opettajan didaktinen, pedagoginen ja vuorovaikutusosaaminen on vahvaa. Oppimisen kuuluu olla kiinnostavaa, tutkivaa, yhdessä suunniteltua, heittäytyvää ja hauskaa!
Kuvat 3.-4.: ”Kortit ovat menneet aivan sekaisin, korjataanko tilanne yhdessä?” Varhaiskasvatuksen opettaja-opiskelijan oppimistuokio 3-5-vuotiaille leikillisestä ja toiminnallisesta matematiikasta opetusharjoittelussa 11/20
Varhaiskasvatuksen opettajuuden tulevaisuus
Varhaiskasvatuksen opettajat ovat vuosikymmeniä rakentuneesta osaamisestaan ja tutkimusperusteisesta työstään ylpeä ammattikunta. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on paraatipaikalla vaikuttamassa varhaiskasvatuksen laatuun, sillä luomme parhaillaan opettamisen uusia käytänteitä sekä työyhteisöjen, toimintakulttuurin että varhaiskasvatustoiminnan tasolla. Tämän päivän lapsiryhmää on opetettava ja kasvatettava tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ajatellen kohti ihmisenä olemisen, vastuullisen ja ratkaisukeskeisen toiminnan sekä jatkuvan oppimisen taitoja. Lapsen tunne- ja itsesäätelytaitojen sekä myötätunnon ja empatian opettamisen merkitys on tässä prosessissa aivan keskeistä. Tulevaisuuden opettajilla onkin tärkeä rooli pedagogiikan kehittäjinä yhdessä tiimin henkilöstön kanssa.
Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on läpikäynyt monta tärkeää uudistusta viimeisen vuosikymmenen aikana. Sekä varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet (Karvi), ohjaavien asiakirjojen (varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018) muuttuminen normatiivisiksi että uudistunut varhaiskasvatuslaki (2018) ovat esimerkkejä varhaispedagogiikan vahvistamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Vahvuutemme varhaiskasvatuksessa ovat todellisia, mutta eivät vielä kaikkialle kuuluvia ja näkyviä. Tutkimusperustainen ja laadukas varhaiskasvatuksemme voisi tulevaisuudessa olla Suomen valttikortti, sillä tapaamme järjestää varhaiskasvatusta viedään myös vähitellen ulkomaille koulutusviennin avulla! Työn vaikutusarvoa, kuten aina ihmistutkimuksessa, on kuitenkin haastavampaa konkreettisesti mitata — eikä myöskään toiminnan tasolla kehitystyö synny ilman oikeisiin asioihin panostamista. Myös tästä näkökulmasta tieteen ja tutkimustiedon hyödyntämisen merkitys laadukkaan varhaispedagogiikan tulevaisuuden kannalta on olennainen!
On kuitenkin tärkeää muistaa, että lapsuus on elämänvaiheena arvokas ja ainutlaatuinen sinänsä: lapsuudella on aikakautena oma itseisarvo. Lapsuus on aikaa, jolloin luodaan käsitys itsestä ja omasta minäpystyvyydestä sekä rakennetaan turvallinen käsitys muista ja ympäröivästä maailmasta. Opettajan työ on ensisijaisesti lapsen näkemistä, kohtaamista ja ymmärtämistä – lapsuuden, kaverisuhteiden ja oppimisen ilon vaalimista joka päivä. Esimerkillämme ja toiminnallamme on mittaamaton arvo, sillä se luo pohjaa tulevaisuuden tasa-arvoisille, kestäville ja yhteisvastuullisille yhteisöille sekä hyvinvoivalle yhteiskunnalle.
Kirjoittaja:
Nina Heiskanen,
varhaiskasvatuksen yliopisto-opettaja / UEF
Kuva: Joensuun pielisjoki.
