Avainsana-arkisto: Itä-Suomen yliopisto

Työelämäharjoittelu Balkanin helmessä Kosovossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hyppäsin tuntemattomaan, kun syyskuussa 2019 päätin H4-infoluennon jälkeen lähteä kahdeksi kuukaudeksi Kosovon suomalaiseen kouluun suorittamaan viimeisen opeharjoittelun tammi–helmikuussa 2020. Jännitys tuntemattomasta iski vasta lentokentällä, mutta onneksi samalla lennolla tulivat joululomilta lähes kaikki koulun suomalaiset opettajat ja he ottivatkin meidät harjoittelijat saman tien siipiensä suojaan.

Näkymä asuntoni ikkunasta Pristinan keskustaan.

Opetusta englanniksi

Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus onkin tehnyt vieraassa maassa asumisesta ja vieraassa kulttuurissa työskentelystä tavattoman helppoa ja mukavaa. Toki tiettyjä shokkeja on tullut, mutta nekin ovat pääasiassa olleet mukavia. Esimerkkinä voisi mainita päiväkodin ja alakoulun lapset, jotka saattavat tulla haalaamaan täysin yllättäen ruokalassa tuntematontakin koulun aikuista (eli minua).

Koulu itsessään on oppilasmäärältään vielä melko pieni, n. 150 oppilasta, ja luokka-asteita löytyy päiväkodista aina lukioon asti, eli opetusryhmät ovat pieniä (välillä kyllä todella meluisia). Opetuskielenä on englanti, ja opetussuunnitelmana toimii Suomen OPS. Koska OPS:n sisältö oli tuttu, opettaminen oli melko tuttua, mutta uusia haasteita toi erilainen kulttuuri. Kosovossa on totuttu hyvin opettajalähtöiseen oppimiseen, joten oli mahtavaa nähdä, miten erilaiset oppilaslähtöiset oppimistavat alkavat pikkuhiljaa juurtua paikalliseen opetukseen.

Koulun biologian- ja kemianluokka.

Pubivisaa ja reisseilua

Vapaa-ajan saa täällä kulumaan kaupunkiin tutustumalla, ja kun kaupunki on tullut tutuksi, voi viikonloppuisin ottaa linja-autoasemalta bussin johonkin lähistön kaupungeista ja viettää päivän siellä. Kävin myös paikallisella salilla ja aina torstaisin osallistuin Beergardenin pubivisaan, jota täytyy suositella kaikille kaupungissa käyville. Baarin omistaja on skotlantilainen, ja ensimmäinen haaste on vahvan skottiaksentin ymmärtäminen, jotta voi yrittää keksiä vastauksen itse kysymykseen.

Tämä kuva on yhdeltä viikonloppuretkeltä, jolloin kävimme Pejessä ja Istokissa. Talvisesta maisemasta huolimatta auringossa tarkeni pelkällä t-paidalla!

Kansainvälinen syke

Kaupungista löytyy myös runsaasti kulttuuritarjontaa sitä janoaville. Etnografinen museo on vierailun arvoinen paikka, ja erilaisia keikkoja sekä viininmaisteluiltoja järjestetään kuukausittain. Itse keskityin enimmäkseen kaupungin ravintoloiden ja baarien tason selvittämiseen (usein korkeaa laatua ja matalia hintoja). Kannattaa etsiä Babaghanoush-niminen ravintola, sillä se taitaa olla kaupungin ainoa, joka tarjoaa ainoastaan kasvis- ja vegaaniruokaa. Muuten en ravintoloita ala neuvomaan, mutta Tripadvisorin vinkit olivat luotettavia.

Pristinassa on myös eri maiden lähetystöjä, ja YK:lla on toimintaa maassa. Tämä tarkoittaa aika tiivistä kansainvälisten korkeakouluharjoittelijoiden porukkaa, johon me opeharjoittelijat pääsimme tutustumaan koulun opettajien välityksellä. Kansainvälisyys onkin erinomainen sana kuvaamaan Pristinaa, ja tämä harjoittelu mahdollisti tutustumisen useisiin erilaisiin kulttuureihin ja mahtaviin ihmisiin!

Tietenkin pariin kuukauteen mahtui myös vähemmän hohdokkaita kokemuksia, ja niistä ehdottomasti ikävin on Pristinan talven todella huono ilmanlaatu. Onneksi mukaan mahtuu parempiakin päiviä, ja viikonloppuretket muualle Kosovoon antavat tilaa hengittää.

Vasemmalla ilmanlaadun suhteen huono(in) päivä ja oikealla hyvä päivä.

Nyt kun kirjoittelen näitä viimeisiä rivejä, on päällimmäisenä tunteena kiitollisuus kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka ovat auttaneet täällä ja joihin olen saanut tutustua. Erityisen iso kiitos Benille, Lauralle, Marille ja Sarille kaikesta avusta. Toisena tunteena on haikeus, sillä lähtö on väistämättömästi edessä. Kaksi kuukautta on lyhyt aika elää ja työskennellä vieraassa maassa ja kulttuurissa, mutta siihen mahtuu onneksi käsittämätön määrä uusia kokemuksia ja upeita ihmisiä! Ulkomailla työskentely ja eläminen antoivat minulle runsaasti itsevarmuutta sekä varmuuden siitä, että tilanteessa kuin tilanteessa pärjää. Jos sinulle tulee mahdollisuus lähteä työelämäharjoitteluun ulkomaille, lähde ihmeessä. Jännittäminen on ihan okei, kunhan lähtee!

Teksti ja kuvat:
Ville Backlund
Tuleva opettaja

Musiikkivideoita kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden taidekasvatusprojektina (osa 2)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

“… JA KAMERA KÄY!”

Näin huudettiin Joensuun kävelykadulla, minne oli kerääntynyt sekalainen sakki opiskelijoita videokameran ja valkoisten maskien kanssa. Sateinen sää ja tuuli eivät haitanneet menoa, ja musiikkivideo alkoi valmistua hyvässä tunnelmassa.

Opettajaopiskelijana voi odottaa opintojen olevan hyvin monipuolisia, ja pedagogiset opinnot tarjoavatkin monenlaisia itseilmaisun keinoja. Tämän vuoden sivuaineopintoni ovat kuitenkin ylittäneet omat odotukseni siitä, miten eri tavoin opettajaopintoja voi suorittaa. Keväällä 2020 pääsimme toteuttamaan oman musavideon yhteistyössä kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden kanssa.

kamera käy

 

Tehtävänanto salli meille vapaat kädet alusta asti suunnitella ja tuottaa itse ryhmässä kappale ja siihen sopiva musiikkivideo. Projektin aiheena oli “pakotie”. Haastetta ja hommaa siis riitti! Jännitti myös, kuinka eri sivuaineiden yhteistyö samassa ryhmässä onnistuisi. Ilman opettajien innokkuutta ja rohkaisua en välttämättä olisi tällaiseen projektiin uskaltanut koskea pitkällä tikullakaan.

Aloitimme projektin ideoimalla kappaleen ja videon teemoja yhdessä opiskelijaryhmän kesken. Etuna oli, että ryhmämme muodostui hyvin erilaisista opiskelijoista. Työnjako tehtiin ennen projektin aloittamista ja kaikki saivat omat vastuualueensa. Näin musavideo valmistui nopeasti ja aikataulussa. Pääsin kirjoittamaan videon käsikirjoitusta ja osallistumaan kuvauksiin. Muut ryhmäläiset tekivät mm. kappaleen tuottamista, sanoitusten kirjoittamista, kuvausta ja videon leikkaamista. Jokaisessa työssä oli rutkasti tekemistä, ja kaikkien panostus oli projektin onnistumisen kannalta erittäin tärkeää.

Monen viikon työskentelyn jälkeen projekti huipentui kokoontumiseen, jossa katsoimme työmme tulokset. Jännitys luokassa oli käsin kosketeltavaa, kun toiselle ryhmälle oli täysi mysteeri, mitä toiset olivat tehneet. Aplodien jälkeen tuntui, että yksi sivuaineopintojen palkitsevimmista tehtävistä oli valmis!

Tämä projekti, vaikka olikin todella hauska, oli myös oikeasti hyödyllinen opettajaopintojen kannalta. Nykypäivänä puhutaan paljon ilmiöpohjaisesta oppimisesta ja oppilaiden ohjaamisesta itsenäiseen ja tutkivaan työskentelyyn, mutta tätä voi olla hankalaa toteuttaa, ellei itse ole ikinä päässyt testaamaan mitään vastaavaa. Tällainen projekti on todennäköisesti monen opettajan työkalupakissa tulevaisuudessa. Monet tulevaisuuden opettajat myös työskentelevät yhteisopettajuuden periaatteella erilaisten kollegojen kanssa. Varsinkin taito- ja taideaineiden opetuksessa opettajien yhteistyö tulee kantamaan hedelmää. Tästä näkökulmasta oli hienoa, että me opiskelijat pääsimme tutustumaan projektissa myös uuden teknologian hyödyntämiseen niin videotuotannossa kuin myös musiikin tekemisessä.

Kirjoittaja

Suvi Häkli
kuvataiteen sivuaineopiskelija, luokanopettajaopiskelija

Linkki musavideoon: https://studentuef-my.sharepoint.com/:v:/g/personal/mrantaka_uef_fi/Ea5uBabZ8-RPjfIeL9ClZsoBkyH7XjO7PKFUUxbM2fTxPA?e=tI8xgX

Kuva: www.pixabay.com

Musiikkivideoita kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden taidekasvatusprojektina (osa 1)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

”HILJAISUUS! KUVAAJA …”

Alkuvuodesta 2020 toteutimme kuvataiteen sekä musiikin sivuaineen opiskelijoiden kanssa yhteisen musiikkivideoprojektin. Projekti lähti liikkeelle yhteisellä ideoinnilla, ja teemanamme oli pakotie. Ideoinnin pohjalta musiikin opiskelijat lähtivät rakentamaan tarinaa laulunsa taustalle ja kuvataiteen opiskelijat alkoivat pohtia visuaalisen toteutuksen mahdollisuuksia.

Tarinan taustalle syntyi ajatus sosiaalisen median vääristämästä ihmiskuvasta: näytämme vain parhaan puolemme, vaikka todellisuus olisikin ihan jotain muuta. Sosiaalinen media on ikään kuin pakotie omasta tylsästä elämästämme. Laulun sanoitus sekä melodia ovat musiikin opiskelijoiden käsialaa.

Kun sanoitus alkoi muodostua, kokoonnuimme yhdessä pohtimaan, millaisia toiveita itse kullakin on visuaalisen toteutuksen suhteen. Valitettavasti jokaisen aika oli niin rajallista, että poikkitieteellinen kokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi. Tämä projekti antoi silti paljon uusia näkökulmia omaan työskentelyyni kuvataiteilijana, vaikka musiikillinen tietämys jäi suppeaksi. Eniten oppi siitä, kuinka yhdistää kuvaa ja musiikkia niin, että ne kulkevat sujuvasti käsi kädessä.

Kuvataiteen opiskelijat tekivät yhteisen ideoinnin pohjalta kuvakäsikirjoituksen ja alkoivat kuvata materiaalia videota varten. Videota kuvattiin useana päivänä eikä kommelluksilta vältytty. Poistetut kohtaukset ja ”behind the scenes” -materiaali todistavat, että pokka ei ihan aina pitänyt. Lopuksi vielä editoimme sekä varsinaisen musiikkivideon että making of -videon. Lopputulos on musiikkinsa ja visuaalisen ilmeensä ansiota pelkkää timanttia!

Yhteistyö projektin aikana oli sujuvaa ja antoisaa. Suosittelen tämän kaltaisen projektin kokeilua ihan kaikille myös koulumaailmassa. Poikkitieteellinen tai oppiainerajoja ylittävä oppiminen on nykypäivää, ja tässä on erittäin oiva tapa kokeilla sellaista!

 

Kirjoittaja

Emmi Uusitalo
kuvataiteen sivuaineopiskelija, erityisluokanopettaja ja erityisopettajan koulutus.

Linkki musavideoon:

https://studentuef-my.sharepoint.com/:v:/g/personal/mrantaka_uef_fi/Ea5DfpKms4JKqcYYBtCY9FcBrkXcRNNuwRDT1AUE2p54qw?e=GDc5BR

 

Testissä monialainen opettajuus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aineenopettajiksi opiskeleville kuuluu useita pedagogisten opintojen opintojaksoja, joista yksi on nimeltään ”Monialainen opettajuus”. Opintojaksolla työskennellään oppiainerajat ylittävissä pienryhmissä. Biologian, maantiedon ja terveystiedon sekä fysiikan ja kemian yhdistetyssä harjoitusryhmässä toteutettiin omavalintaisia ja jokseenkin omaperäisiä opetustempauksia. Tässä blogitekstissä kerrotaan opiskelijoiden ajatuksia opintojaksosta ja heidän toteuttamistaan opetusideoista.

Kuva 1. Opiskelijat kokoamassa post it -lapuilla arviointia opetuksesta

Luonnontieteiden harjoitusryhmässä opettajaopiskelijat pääsivät toteuttamaan projektia yhdessä eri pääaineopiskelijoiden kanssa. Projektin tavoitteena oli luoda tieto- ja viestintäteknologiaa (TVT) hyödyntävä ja oppiainerajoja ylittävä kokonaisuus – luonnollisesti yhteisopettajuuden hengessä.

Osa pienryhmistä toteutti projektinsa yläkoulussa, ja he olivat valmistelleet oppitunneille kokonaisuuden tietystä teemasta. Teemoina olivat esimerkiksi energia, hermosto ja hormonit sekä suomen kalalajit. Eri tunneilla hyödynnettiin esimerkiksi VR-laseja, Nanome- ja Adobe Sparks -ohjelmistoa sekä oppilaiden tablet-tietokoneita. Tableteilla etsittiin tietoa, ratkottiin tehtäviä, luotiin videoita ja tehtiin muistiinpanoja. TVT:tä pyrittiin hyödyntämään monipuolisesti oppimista tukevilla tavoilla.

VR-lasien ja niiden hyödyntävien ohjelmien käytöstä opiskelijoille jäi pääosin positiivisia kokemuksia. Toteutusten perusteella he oppivat paljon uutta VR-teknologian hyödyntämisestä ja sen mahdollisuuksista oppitunneilla. Uusia mahdollisuuksia nähtiin muun muassa oppiaineiden yhdistämisessä, oppilaiden motivoimisessa sekä vaikeasti hahmotettavien asioiden käsittelyssä. Osallistujat kokivatkin VR-lasit ja ohjelmat pääosin innostavina ja kiinnostavina. Esimerkiksi yhdessä toteutuksessa tarkasteltiin virtuaalitodellisuudessa kofeiinin rakennetta ja muodostettiin insuliinimolekyyli sen osasista. Monessa toteutuksessa oli onnistuttu hyödyntämään oppilaiden tabletteja ja muuta tekniikkaa mielekkäästi, ja erään osallistujan palaute kuuluikin:

“Yleensä kun käytetään laitteita oppitunneilla, se ei sulaudu opetukseen vaan on semmosta väkisin laitteiden lisäämistä opetukseen, mutta nyt se toimi.”

Haasteiltakaan ei kuitenkaan vältytty. Tekniset ongelmat ja ohjelmien käytön opettelu veivät aikaa, ja välillä jouduttiin muuttamaan suunnitelmia lennosta. Vaikutti kuitenkin siltä, että vaivannäkö kannatti.

Kaksi ryhmää taas järjesti pop up -tapahtumat, joista toisessa mm. kyseltiin, millaisia kokemuksia osallistujilla oli TVT:n käytöstä ja toisessa oli mahdollisuus kokeilla VR- ja AR-laseja. Erilaisten ihmisten kohtaaminen jäi positiivisesti mieleen, vaikka välillä heitä sai houkutella kojuun. Monet osallistujista olivat kiinnostuneita käytettävästä tekniikasta ja toivoivat, että niitä hyödynnettäisiin enemmän opetuksessa.

Kuva 2. Rantakylän maantiedon ja biologian lehtori Mari Hakanen testaamassa VR-laseja yhdessä oppilaiden kanssa.

Kaikille ryhmille oli yhteistä se, että yhteisopettajuudesta saatiin positiivisia kokemuksia. Opiskelijat näkivät sen mahdollisuudet sekä työelämän helpottamisessa että eheyttävien kokonaisuuksien toteuttamisessa. Haasteina nähtiin aikataulujen sovittaminen ja resurssien organisointi. Opiskelijat kokivat saaneensa opintojaksolta lisää eväitä työelämään ja intoa tarttua tekniikan ja yhteisopettajuuden uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

 

Kirjoittajat:

Petteri Mali, opintojaksolla mukana ollut aineenopettajaopiskelija
Ville Tahvanainen, yliopisto-opettaja, luonnontieteiden pedagogiikka
Kari Sormunen, vanhempi yliopistonlehtori, luonnontieteiden pedagogiikka

kuvat
Ville Tahvanainen

Kotitalousopettajaksi?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Opiskelu Itä-Suomen yliopistossa

Onko yliopisto vain akateemisille ihmisille? Miten pärjään yliopistossa ja millaisia ihmisiä siellä on? Näitä asioita mietimme, kun haimme opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon. Itä-Suomen yliopistossa on opiskelijoita ympäri Suomea, ja meillä opiskelee paljon myös vaihto-opiskelijoita. Yliopistomme tarjoaa monipuolista ja laadukasta koulutusta sekä antaa hyvät valmiudet tulevaan ammattiin. Kattavasta pää- ja sivuainetarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle opiskelijalle mieluinen opiskeltava tieteenala.


Kuva: Itä-Suomen yliopisto. Anna Vartola

Itä-Suomen yliopisto on Suomessa yksi harvoista yliopistoista, joissa on mahdollista opiskella kotitaloustiedettä. Aloitimme kotitaloustieteen opintomme syksyllä 2019. Meitä kiinnosti kotitalousopettajan työ sekä kotitaloustieteen sisältö: miten kotitaloudessa toimitaan, millainen on vastuullinen kotitalous ja miten sitä voisi kehittää. Myös mieleenpainuvat peruskoulun kotitalouden tunnit, harrastuneisuus ja käytännönläheisyys ovat vaikuttaneet monen opiskelijakaverimme tieteenalan valintaan.

Opiskelun aloittaminen kotitalousopettajaksi

Kun lukuvuosi alkoi, meidät ryhmäytettiin opiskelijatuutoreiden avulla todella hyvin: tapasimme vuosikurssimme opiskelijakaverit jo ennen ensimmäistä opiskelupäivää ja näin loimme erittäin hyvän ryhmähengen. Nopeasti huomasimme, kuinka samanhenkisiä ihmisiä vuosikurssillamme on, sillä onhan meillä edes yksi yhteinen mielenkiinnon kohde — kotitalous.

Aluksi opiskelutavat olivat hieman hukassa, sillä kaikki oli niin uutta ja vastuu oli itsellä. Lukiossa opitut opiskelumenetelmät eivät toimineetkaan samalla tavalla yliopistossa, sillä vastuu oppimisesta sekä tiedonhankinnasta siirtyi omalle vastuulle. Vuosikurssillamme on paljon sellaisia opiskelijoita, jotka ovat tulleet suoraan lukiosta tai ammattikoulusta, mutta on myös heitä, jotka ovat olleet työelämässä jo vuosia tai joiden edelliset opiskelukokemukset ovat kymmenien vuosien takaa. Vaikka opiskelusta olisi aikaa, se ei tarkoita sitä, etteikö yliopistossa voisi pärjätä — päinvastoin: kotitaloustieteissä käytännönläheisyys on vahvasti läsnä, ja sehän on vain etuoikeus, jos on valmiiksi elämänkokemusta, sillä kokemus ja teoria kulkevat käsi kädessä. Itä-Suomen yliopisto tarjoaa onneksi laadukasta tuki- ja ohjauspalvelua sitä tarvitsevalle, ja apua on erittäin helppo pyytää.

Kotitaloustieteen opinnoissa helpottavaa oli se, että emme vain istu luennoilla ja opiskele pelkästään kirjasta lukemalla. Meillä on paljon käytännön opiskelua, joka piristää ja antaa valmiuksia mahdolliseen kotitalousopettajan, -tutkijan tai -asiantuntijan työhön. Käytännöntunneilla olemme kotitalousluokassa harjoittelemassa arjen tärkeitä taitoja kuten ruuanvalmistusta ja puhtaanapitoa opettamisen näkökulmasta. Luennoilla opiskelemme tieteellisestä näkökulmasta asioita, joita voimme hyödyntää myös käytännöntunneilla.

Kuva: Joensuun pielisjoki.Tomisti

Joensuu opiskelukaupunkina

Joensuussa vapaa-ajan aktiviteetteja on tarjolla runsaasti esimerkiksi ylioppilaskunnan, ainejärjestöjen ja urheiluakatemioiden järjestämänä. Nämä ovat helpottaneet muun muassa kotiutumista uuteen kaupunkiin, sillä omaa harrastuneisuutta ja aktiivisuutta on helppo pitää yllä. Itä-Suomen yliopistossa voit myös itse vaikuttaa esimerkiksi ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen järjestämiin tapahtumiin.

Ensimmäinen lukukausi, fuksisyksy, meni todella nopeasti. Tylsää ei ehtinyt tulla, sillä opiskelu ja vapaa-aika pitivät meidät opiskelijat kiireisinä. Tiedonjano on valtava, ja ainakin meille jäi fuksisyksyn jälkeen sellainen tunne, että oppisipa jo pian lisää. Ehkä se tarkoittaa sitä, että kotitaloustiede on ollut meille oikea valinta ja että viihdymme Itä-Suomen yliopistossa mainiosti.

Kirjoittajat:
Jenni Jaakkola ja Saara Hakkarainen,
Kotitalousopettajaopiskelijat, Itä-Suomen yliopisto