Työelämäharjoittelu Balkanin helmessä Kosovossa

Hyppäsin tuntemattomaan, kun syyskuussa 2019 päätin H4-infoluennon jälkeen lähteä kahdeksi kuukaudeksi Kosovon suomalaiseen kouluun suorittamaan viimeisen opeharjoittelun tammi–helmikuussa 2020. Jännitys tuntemattomasta iski vasta lentokentällä, mutta onneksi samalla lennolla tulivat joululomilta lähes kaikki koulun suomalaiset opettajat ja he ottivatkin meidät harjoittelijat saman tien siipiensä suojaan.

Näkymä asuntoni ikkunasta Pristinan keskustaan.

Opetusta englanniksi

Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus onkin tehnyt vieraassa maassa asumisesta ja vieraassa kulttuurissa työskentelystä tavattoman helppoa ja mukavaa. Toki tiettyjä shokkeja on tullut, mutta nekin ovat pääasiassa olleet mukavia. Esimerkkinä voisi mainita päiväkodin ja alakoulun lapset, jotka saattavat tulla haalaamaan täysin yllättäen ruokalassa tuntematontakin koulun aikuista (eli minua).

Koulu itsessään on oppilasmäärältään vielä melko pieni, n. 150 oppilasta, ja luokka-asteita löytyy päiväkodista aina lukioon asti, eli opetusryhmät ovat pieniä (välillä kyllä todella meluisia). Opetuskielenä on englanti, ja opetussuunnitelmana toimii Suomen OPS. Koska OPS:n sisältö oli tuttu, opettaminen oli melko tuttua, mutta uusia haasteita toi erilainen kulttuuri. Kosovossa on totuttu hyvin opettajalähtöiseen oppimiseen, joten oli mahtavaa nähdä, miten erilaiset oppilaslähtöiset oppimistavat alkavat pikkuhiljaa juurtua paikalliseen opetukseen.

Koulun biologian- ja kemianluokka.

Pubivisaa ja reisseilua

Vapaa-ajan saa täällä kulumaan kaupunkiin tutustumalla, ja kun kaupunki on tullut tutuksi, voi viikonloppuisin ottaa linja-autoasemalta bussin johonkin lähistön kaupungeista ja viettää päivän siellä. Kävin myös paikallisella salilla ja aina torstaisin osallistuin Beergardenin pubivisaan, jota täytyy suositella kaikille kaupungissa käyville. Baarin omistaja on skotlantilainen, ja ensimmäinen haaste on vahvan skottiaksentin ymmärtäminen, jotta voi yrittää keksiä vastauksen itse kysymykseen.

Tämä kuva on yhdeltä viikonloppuretkeltä, jolloin kävimme Pejessä ja Istokissa. Talvisesta maisemasta huolimatta auringossa tarkeni pelkällä t-paidalla!

Kansainvälinen syke

Kaupungista löytyy myös runsaasti kulttuuritarjontaa sitä janoaville. Etnografinen museo on vierailun arvoinen paikka, ja erilaisia keikkoja sekä viininmaisteluiltoja järjestetään kuukausittain. Itse keskityin enimmäkseen kaupungin ravintoloiden ja baarien tason selvittämiseen (usein korkeaa laatua ja matalia hintoja). Kannattaa etsiä Babaghanoush-niminen ravintola, sillä se taitaa olla kaupungin ainoa, joka tarjoaa ainoastaan kasvis- ja vegaaniruokaa. Muuten en ravintoloita ala neuvomaan, mutta Tripadvisorin vinkit olivat luotettavia.

Pristinassa on myös eri maiden lähetystöjä, ja YK:lla on toimintaa maassa. Tämä tarkoittaa aika tiivistä kansainvälisten korkeakouluharjoittelijoiden porukkaa, johon me opeharjoittelijat pääsimme tutustumaan koulun opettajien välityksellä. Kansainvälisyys onkin erinomainen sana kuvaamaan Pristinaa, ja tämä harjoittelu mahdollisti tutustumisen useisiin erilaisiin kulttuureihin ja mahtaviin ihmisiin!

Tietenkin pariin kuukauteen mahtui myös vähemmän hohdokkaita kokemuksia, ja niistä ehdottomasti ikävin on Pristinan talven todella huono ilmanlaatu. Onneksi mukaan mahtuu parempiakin päiviä, ja viikonloppuretket muualle Kosovoon antavat tilaa hengittää.

Vasemmalla ilmanlaadun suhteen huono(in) päivä ja oikealla hyvä päivä.

Nyt kun kirjoittelen näitä viimeisiä rivejä, on päällimmäisenä tunteena kiitollisuus kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka ovat auttaneet täällä ja joihin olen saanut tutustua. Erityisen iso kiitos Benille, Lauralle, Marille ja Sarille kaikesta avusta. Toisena tunteena on haikeus, sillä lähtö on väistämättömästi edessä. Kaksi kuukautta on lyhyt aika elää ja työskennellä vieraassa maassa ja kulttuurissa, mutta siihen mahtuu onneksi käsittämätön määrä uusia kokemuksia ja upeita ihmisiä! Ulkomailla työskentely ja eläminen antoivat minulle runsaasti itsevarmuutta sekä varmuuden siitä, että tilanteessa kuin tilanteessa pärjää. Jos sinulle tulee mahdollisuus lähteä työelämäharjoitteluun ulkomaille, lähde ihmeessä. Jännittäminen on ihan okei, kunhan lähtee!

Teksti ja kuvat:
Ville Backlund
Tuleva opettaja

Musiikkivideoita kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden taidekasvatusprojektina (osa 2)

“… JA KAMERA KÄY!”

Näin huudettiin Joensuun kävelykadulla, minne oli kerääntynyt sekalainen sakki opiskelijoita videokameran ja valkoisten maskien kanssa. Sateinen sää ja tuuli eivät haitanneet menoa, ja musiikkivideo alkoi valmistua hyvässä tunnelmassa.

Opettajaopiskelijana voi odottaa opintojen olevan hyvin monipuolisia, ja pedagogiset opinnot tarjoavatkin monenlaisia itseilmaisun keinoja. Tämän vuoden sivuaineopintoni ovat kuitenkin ylittäneet omat odotukseni siitä, miten eri tavoin opettajaopintoja voi suorittaa. Keväällä 2020 pääsimme toteuttamaan oman musavideon yhteistyössä kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden kanssa.

kamera käy

 

Tehtävänanto salli meille vapaat kädet alusta asti suunnitella ja tuottaa itse ryhmässä kappale ja siihen sopiva musiikkivideo. Projektin aiheena oli “pakotie”. Haastetta ja hommaa siis riitti! Jännitti myös, kuinka eri sivuaineiden yhteistyö samassa ryhmässä onnistuisi. Ilman opettajien innokkuutta ja rohkaisua en välttämättä olisi tällaiseen projektiin uskaltanut koskea pitkällä tikullakaan.

Aloitimme projektin ideoimalla kappaleen ja videon teemoja yhdessä opiskelijaryhmän kesken. Etuna oli, että ryhmämme muodostui hyvin erilaisista opiskelijoista. Työnjako tehtiin ennen projektin aloittamista ja kaikki saivat omat vastuualueensa. Näin musavideo valmistui nopeasti ja aikataulussa. Pääsin kirjoittamaan videon käsikirjoitusta ja osallistumaan kuvauksiin. Muut ryhmäläiset tekivät mm. kappaleen tuottamista, sanoitusten kirjoittamista, kuvausta ja videon leikkaamista. Jokaisessa työssä oli rutkasti tekemistä, ja kaikkien panostus oli projektin onnistumisen kannalta erittäin tärkeää.

Monen viikon työskentelyn jälkeen projekti huipentui kokoontumiseen, jossa katsoimme työmme tulokset. Jännitys luokassa oli käsin kosketeltavaa, kun toiselle ryhmälle oli täysi mysteeri, mitä toiset olivat tehneet. Aplodien jälkeen tuntui, että yksi sivuaineopintojen palkitsevimmista tehtävistä oli valmis!

Tämä projekti, vaikka olikin todella hauska, oli myös oikeasti hyödyllinen opettajaopintojen kannalta. Nykypäivänä puhutaan paljon ilmiöpohjaisesta oppimisesta ja oppilaiden ohjaamisesta itsenäiseen ja tutkivaan työskentelyyn, mutta tätä voi olla hankalaa toteuttaa, ellei itse ole ikinä päässyt testaamaan mitään vastaavaa. Tällainen projekti on todennäköisesti monen opettajan työkalupakissa tulevaisuudessa. Monet tulevaisuuden opettajat myös työskentelevät yhteisopettajuuden periaatteella erilaisten kollegojen kanssa. Varsinkin taito- ja taideaineiden opetuksessa opettajien yhteistyö tulee kantamaan hedelmää. Tästä näkökulmasta oli hienoa, että me opiskelijat pääsimme tutustumaan projektissa myös uuden teknologian hyödyntämiseen niin videotuotannossa kuin myös musiikin tekemisessä.

Kirjoittaja

Suvi Häkli
kuvataiteen sivuaineopiskelija, luokanopettajaopiskelija

Linkki musavideoon: https://studentuef-my.sharepoint.com/:v:/g/personal/mrantaka_uef_fi/Ea5uBabZ8-RPjfIeL9ClZsoBkyH7XjO7PKFUUxbM2fTxPA?e=tI8xgX

Kuva: www.pixabay.com

Musiikkivideoita kuvataiteen ja musiikin sivuaineopiskelijoiden taidekasvatusprojektina (osa 1)

”HILJAISUUS! KUVAAJA …”

Alkuvuodesta 2020 toteutimme kuvataiteen sekä musiikin sivuaineen opiskelijoiden kanssa yhteisen musiikkivideoprojektin. Projekti lähti liikkeelle yhteisellä ideoinnilla, ja teemanamme oli pakotie. Ideoinnin pohjalta musiikin opiskelijat lähtivät rakentamaan tarinaa laulunsa taustalle ja kuvataiteen opiskelijat alkoivat pohtia visuaalisen toteutuksen mahdollisuuksia.

Tarinan taustalle syntyi ajatus sosiaalisen median vääristämästä ihmiskuvasta: näytämme vain parhaan puolemme, vaikka todellisuus olisikin ihan jotain muuta. Sosiaalinen media on ikään kuin pakotie omasta tylsästä elämästämme. Laulun sanoitus sekä melodia ovat musiikin opiskelijoiden käsialaa.

Kun sanoitus alkoi muodostua, kokoonnuimme yhdessä pohtimaan, millaisia toiveita itse kullakin on visuaalisen toteutuksen suhteen. Valitettavasti jokaisen aika oli niin rajallista, että poikkitieteellinen kokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi. Tämä projekti antoi silti paljon uusia näkökulmia omaan työskentelyyni kuvataiteilijana, vaikka musiikillinen tietämys jäi suppeaksi. Eniten oppi siitä, kuinka yhdistää kuvaa ja musiikkia niin, että ne kulkevat sujuvasti käsi kädessä.

Kuvataiteen opiskelijat tekivät yhteisen ideoinnin pohjalta kuvakäsikirjoituksen ja alkoivat kuvata materiaalia videota varten. Videota kuvattiin useana päivänä eikä kommelluksilta vältytty. Poistetut kohtaukset ja ”behind the scenes” -materiaali todistavat, että pokka ei ihan aina pitänyt. Lopuksi vielä editoimme sekä varsinaisen musiikkivideon että making of -videon. Lopputulos on musiikkinsa ja visuaalisen ilmeensä ansiota pelkkää timanttia!

Yhteistyö projektin aikana oli sujuvaa ja antoisaa. Suosittelen tämän kaltaisen projektin kokeilua ihan kaikille myös koulumaailmassa. Poikkitieteellinen tai oppiainerajoja ylittävä oppiminen on nykypäivää, ja tässä on erittäin oiva tapa kokeilla sellaista!

 

Kirjoittaja

Emmi Uusitalo
kuvataiteen sivuaineopiskelija, erityisluokanopettaja ja erityisopettajan koulutus.

Linkki musavideoon:

https://studentuef-my.sharepoint.com/:v:/g/personal/mrantaka_uef_fi/Ea5DfpKms4JKqcYYBtCY9FcBrkXcRNNuwRDT1AUE2p54qw?e=GDc5BR